Voloma

Voloma[1] (ven. Во́лома) on maalaiskunta ja sen keskustaajama Karjalan tasavallan Mujejärven piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Hovdajärven rannalla 32 kilometriä Mujejärvestä etelään.[2] Taajamassa on 1 174 ja kunnassa 1 201 asukasta (vuonna 2012)[3].

Voloma
Волома

Voloman kulttuuritalo.

lippu
vaakuna

Voloma

Koordinaatit: 63°44′40″N, 31°56′0″E
Valtio Venäjä
Tasavalta Karjalan tasavalta
Piiri Mujejärven piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi taajama
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 1 333 km²
Väkiluku (2012) 1 200









Voloman kunta Mujejärven piirin kartalla.

Maantiede ja asutus

Voloman kunnan pinta-ala on 1 333 neliökilometriä[3]. Se rajoittuu etelässä Mujejärven piirin Pieningän, lännessä Lentieran sekä Repolan ja pohjoisessa Mujejärven kuntiin sekä idässä Karhumäen piirin Paateneen kuntaan[4]. Pinta-alasta valtaosa on metsää[5].

Seutu kuuluu Länsi-Karjalan ylänköön. Sen maisemaa leimaavat korkeat harjut ja jääkauden muovaamat vesistöt.[6] Kunnan alueella virtaavia jokia ovat Tširkkakemijoki, Volomajoki, Talvijesjoki, Pieninkä (ven. Peninga), Amindomaoja, Kožala, Kivioja, Ronda, Tširka ja Kondi. Suurimmat järvet ovat Volomajärvi (Voloma), Kemeljärvi (Kemel), Tšiasjärvi, Talvijesjärvi, Kelajärvi (Kelarvi), Kumšajärvi (Kumša), Jekondjärvi, Tsirkkajärvi (Tširka), Amindomajärvi, Hovdajärvi, Simononjärvi, Mošeljärvi, Semjonovo, Pedrojärvi ja Nižneje Šulgojärvi. Hyötykaivannaisiin kuuluvat hiekka ja sora.[7]

Keskustaajaman lisäksi kuntaan kuuluu Sonozeron asema[3]. Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan kunnan asukkaista 64 % on kansallisuudeltaan venäläisiä, 18 % valkovenäläisiä, 5 % karjalaisia ja 4 % ukrainalaisia[8].

Historia

Seesjärven piirin Laasarin kyläneuvostoon kuulunut Voloman metsätyömaa mainitaan vuoden 1933 väestönlaskennassa. Tuolloin siellä oli 132 karjalaista ja kahdeksan venäläistä asukasta.[9] Jatkosodassa vuosina 1941–1944 alue oli Suomen miehittämä.

Nykyinen taajama on perustettu vuonna 1962[2]. Se kuului aluksi Sukkajärven kyläneuvostoon. Vuonna 1964 avattiin Sonozeron rautatieasema ja vuonna 1965 perustettiin Voloman kyläneuvosto. Vuonna 1969 otettiin käyttöön Voloman hakettamo, joka oli kapasiteetiltaan Neuvostoliiton suurin.[10] Vuonna 1989 taajamassa oli 1 700 asukasta[11].

Liikenne, talous ja palvelut

Voloman kautta kulkee Porajärven ja Mujejärven välinen soratie sekä Suojärven ja Jyskyjärven välinen rautatie. Taajamasta on linja-autoyhteydet Mujejärvelle sekä Sukkajärven ja Himolan kautta Porajärvelle.[12] Sonozeron rautatieasema sijaitsee 600 metriä Voloman taajamasta itään[6].

Kunnassa toimii puunhankintaa ja -jalostusta harjoittava Leskarelin Voloman metsäteollisuuspiiri sekä metsänhoitoalueen konttori[2]. Lisäksi louhitaan soraa[13].

Keskustaajaman palveluihin kuuluu lastentarha, keskikoulu, kulttuuritalo, kirjasto lääkintäasema, vanhainkoti, posti, pankki ja joukko kauppoja[14].

Nähtävyydet

Voloman keskustassa on kolmen toisessa maailmansodassa kuolleiden neuvostoarmeijan lentäjien hautapaikka[15].

Lähteet

Viitteet
  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 280. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 13.3.2013).
  2. Karelija: entsiklopedija. Tom 1, s. 228. Petrozavodsk: Petropress, 2007. ISBN 978-5-8430-0123-0.
  3. Generalnyi plan, s. 3.
  4. Generalnyi plan, s. 8.
  5. Generalnyi plan, s. 36.
  6. Generalnyi plan, s. 9.
  7. Generalnyi plan, s. 11–13.
  8. Haku vuoden 2010 väestönlaskennan tietokannasta (vieras-kirjautumisella) std.gmcrosstata.ru. Arkistoitu 27.3.2019. Viitattu 18.2.2014. (venäjäksi)
  9. Karjalan Autonominen Sosialistinen Neuvosto-Tasavalta: Asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1933 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 28. Petroskoi: KASNT:n KTLH, Sojusorgutshet, 1935.
  10. Položenije o gerbe Volomskogo selskogo poselenija Mujezerski munitsipalnyi raion. Viitattu 4.6.2022.
  11. Aunuksen Repola, s. 285. Joensuu: Repola-seura, 2001. ISBN 952-91-3711-7.
  12. Generalnyi plan, s. 16–17.
  13. Generalnyi plan, s. 24.
  14. Generalnyi plan, s. 17–18.
  15. Generalnyi plan, s. 16.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.