Volkswagen LT

Volkswagen LT I
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Saksa
Valmistaja	Volkswagen
Konserni	Volkswagen Group
Valmistusvuodet	1975–1995
Muut nimet	MAN-VW G Pegaso Ekus Peterbilt Midranger
Korimalli	pakettiauto lava-auto
Seuraaja	Volkswagen LT II
Iskutilavuus	2,0–2,7 l
Polttoaine	bensiini diesel
Vetotapa	takaveto neliveto
Vaihteisto	4-vaihteinen manuaali 5-vaihteinen manuaali
Infobox OK

Volkswagen LT:n suunnittelussa tavoitteena oli mahdollisimman suuri tavaratila puristettuna mahdollisimman pieniin ulkomittoihin. Ohjaamon alle sijoitettu moottori oli yksi tähän pyrkivistä keinoista, ja peräisin valmistajan pienemmästä pakettiautosta, Transporterista. LT:ssä moottori sijaitsi edessä etuistuinten välissä. Uusi malli esiteltiin vuonna 1975 Berliinissä. Nimeksi annettiin yksinkertaisesti LT, joka tulee saksan kielen sanoista Lasten-Transporter (kuorma-transporter).[1] Nimellä haluttiin kuvata auton kokoluokkaa ja sen suuntaamista ammattikäyttöön. Mallia sai alun perin kolmella kokonaispainolla; pienin oli 2,8 tonnia, keskimmäinen 3,1 tonnia ja suurin 3,5 tonnia (LT 28, LT 31, LT 35). Tarjolla oli kaksi akseliväliä ja kattokorkeutta.

Ongelmia aiheutti sopivan moottorin saaminen malliin, sillä valmistajan omat moottorit olivat ilmajäähdytteisiä taakse sijoitettavia boksereita. Samoihin aikoihin esitellyn Golfin uudemmat moottorit olisivat olleet tarkoitukseen aivan liian pieniä. Volkswagen-konserniin kuuluvalla sisarmerkki Audilla oli tarjota Audi 100:n 2,0-litrainen nelisylinterinen bensiinimoottori, joka sovitettiin raskaaseen pakettiautoon leikkaamalla tehoa 75 hevosvoimaan, sillä näin saatiin kohtuullinen vääntö alakierroksille.

Nelivetoinen Volkswagen LT.

Vuodesta 1976 lähtien tarjolla oli Perkinsiltä peräisin oleva nelisylinterinen 2,7-litrainen (65 hv) dieselmoottori. Sen käynti ei ollut tasaista ja käyntiääni oli epämiellyttävä. Volkswagen toimi nopeasti ja vuonna 1978 insinöörit kehittivät Golfissa käytetystä 1,6 litran dieselistä kaksi sylinteriä lisäämällä uuden 2,4-litraisen kuusisylinterisen, joka tuotti 75 hevosvoimaa. Tämän koneen käynti oli tasaista ja käyntiääni siedettävä. Moottori oli niin onnistunut, että Volvo otti sen käyttöönsä dieselkäyttöisissä henkilöautoissaan.

Keväällä 1983 Volkswagen korvasi moottorin voimakkaammalla turbodieselillä mallin, teholtaan 75 kW (102 hv). Tämä teki LT:stä tehokkaimman pakettiauton Euroopassa, myös vääntö oli ylivoimainen muihin nähden, 195 newtonmetroä. LT oli saatavilla myös kuusisylinterisellä 66 kilowatin (90 hv) bensiinimoottorilla. Moottorit, joiden sijoittelu oli nyt entistä matalampi, sallivat kolmannen istuimen sijoittamisen ohjaamoon. Uusien koneiden myötä auto sai uuden kojelaudan, sekä kolme erilaista akseliväliä. Moottori sinänsä ei ollut matalampi, vaan se oli kallistettu, josta syystä vaihdelaatikko ja tasauspyörästö oli uudessa mallissa sivussa auton keskilinjasta. Tämä uudistus tuli jo ennen turbon lisäämistä.

Kaksi vuotta myöhemmin mallistoon lisättiin entistä raskaampi versio, 5,6 tonnin LT 55. Käyttäjät olivat erityisesti tyytyväisiä LT 35 -versioon jota oli tarjolla ilman paripyöriä, tämä mahdollisti leveämmän tavaratilan pyöräholvien kohdalla jotka olivat aikaisempaa kapeammat. Vaativampaan käyttöön oli lisävarusteena tarjolla kytkettävä neliveto. LT ei kokenut ensimmäisen vuosikymmenensä aikana sanottavia muutoksia ulkonäössään. Vuonna 1986 tehtiin hienoisia muutoksia muuten ajattomaan muotoiluun, jonka yhteydessä pyöreät ajovaloumpiot korvattiin suorakaiteen muotoisilla. Syksyllä 1993 muotoiltiin jälleen ulkonäköä hillitysti, nyt kohteena oli jäähdyttimen säleikkö ja muoviosat ajovalojen ympärillä. Moottoriksi tuli tarjolle 70 kW (95 hv) välijäähdytetty turbodiesel.

Yhdysvalloissa on yhä nähtävissä liikenteessä lukuisia LT-alustaisia matkailuajoneuvoja, malli sopi tarkoitukseen tilojensa ja muotonsa puolesta erityisen hyvin. LT:n onnistunut rakenne innoitti suunnittelemaan yhä suurempia malleja. Volkswagen kehitti yhteistyössä MAN-yhtiön kanssa G-sarjan kuorma-auton painoluokkiin kuudesta kymmeneen tonniin. Näitä valmistettiin vuosien 1979–1993 välisenä aikana.

Toisen sukupolven Volkswagen LT.

Kun toinen sukupolvi esiteltiin oli sen edeltäjää valmistettu 21 vuoden aikana vajaa puoli miljoonaa kappaletta. Vuonna 1995 Volkswageniin kuuluneesta hyötyajoneuvo-osastosta Volkswagen Nutzfahrzeugesta tehtiin oma merkkinsä. Vuonna 1996 Volkswagen Nutzfahrzeuge ja Mercedes-Benz allekirjoittivat sopimuksen yhteisen pakettiautomallin valmistamisesta. Kyseessä oli Mercedes-Benz Sprinteriin pohjautuva toisen sukupolven LT.

Toisen sukupolven LT:ssä Volkswagen luopui rakenteesta jossa ohjaamo oli moottorin päällä. Volkswagen oli luopunut tästä merkille vuosikymmeniä tunnusomaisesta tavasta aiemmin jo Transporterin neljännessä sukupolvessa. Mallisto ulottui 2,6 tonnista 4,6 tonniin.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Volkswagen LT Wikimedia Commonsissa