Volgan tataarit

Katso myös: Tataarin kieli

Tataari on turkkilainen kieli ja kuuluu kiptšakkilaisten kielten kiptšak-bolgaarilaiseen alaryhmään.[7] Vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan tataarin puhujia oli Venäjällä 5,3 miljoonaa, ja vuonna 2010 4,3 miljoonaa. (Tataarin kieltä ei tule sekottaa krimintataariin, joka on oma erillinen kielensä[8]).[9][10]

Tataari jaetaan yleensä kahteen päämurteeseen: (joidenkin mukaan siperiantataari on kolmas[11])

• Keskimurre (kazanintataari; puhutuin murre sekä kirjakieli)
• Länsimurre (misääri) [12]

Tatarstanin kaksi virallista kieltä ovat venäjä ja tataari. Vuonna 2017 tataarin kielen opetuksen määrää vähennettiin ja muutettiin sen vaativan erillisen oppilaan vanhemman kirjallisen suostumuksen. Presidentti Vladimir Putin perusteli päätöstä sillä, että "ihmistä ei saisi pakottaa opettelemaan kieltä, joka ei ole hänen äidinkielensä", viitaten venäläisten oppilaiden vanhempien tekemiin valituksiin siitä, että myös heidän lapset joutuivat opettelemaan tataaria, mikä puolestaan "vei aikaa venäläisen kielen- ja kirjallisuuden opiskelusta". Tätä ennen jokaisen oppilaan etnisestä taustasta riippumatta oli opeteltava tataaria aina lastentarhasta yläasteelle. (Vuonna 2021 Tatarstanissa oli noin 53% tataareja ja 40% venäläisiä[13][14]). Vuonna 2015 tehdyn kyselyn mukaan enemmistö nuorista Tatarstanissa koki venäjän- ja englannin kielen opiskelun houkuttelevan, kun taas tataari nähtiin paljolti olevan vähemmän hyödyllinen työelämässä.[15][16]

Vladimir Putin ja Tatarstanin entinen presidentti Mintimer Šaimjev, joka palkitaan ”palveluksestaan isänmaalle”. (2007).

Tataariseparatistien käyttämä versio Tatarstanin tasavallan lipusta.

Volgan tataarit ovat venäläisten jälkeen maan toiseksi suurin etninen ryhmä.[17] Tataarien ja venäläisten välinen pitkä ja monivaiheinen historia voidaan yhdistää aina Volgan bulgarian- ja Kultaisen ordan aikakausille. Osa Venäjää tataarit ovat olleet 1500-luvulta.[18][19] Kansan joukosta löytyy yksinkertaisesti jaettuna niin Venäjää vastustavia kuin sen puolustajia.

Puhuttaessa etenkin tataarien kielellisestä venäläistymisestä tuodaan Tatarstanin itsenäisyyden tärkeys usein esiin, mutta on myös todettu, että se ei välttämättä ratkaisisi kyseistä ongelmaa. Bremenin yliopiston tutkija Daria Dergatševa toteaa, että tataarit ovat lopulta vain noin 53% Tatarstanin väestöstä ja etninen nationalismi saattaisi tuoda jännitteitä heidän ja tasavallan muiden väestöjen välille. Myös Tatarstanin vahvat yhteydet Venäjän talouteen, kauppaan ja infrastruktuuriin olisivat vaikuttavia tekijöitä. Dergatševa ei kuitenkaan poissulje tärkeyttä käydä keskustelua dekolonisaatiosta. Hän myös kiteyttää, että itsenäisyys ei ole mahdotonta, mutta vähintäänkin aikaa vievää ja hyvin haastavaa. [13]

Tatarstanin separatismia kannattavia on esimerkiksi "tinkimättömästä etnonationalismista" tunnettu Fäwziyä Bäyrämova. Hän on tataarilaisen itsenäisyyspuolueen İttifaq perustaja. Bäyrämova sai vuoden ehdollista vankeutta kritisoituaan julkisesti Krimin miehitystä.[20][21][22]

Tunnettuja Venäjä-mielisiä tataareja puolestaan on mufti Talgat Tadžuddin, joka tukee eurasianismia. Tadžuddin uskoo tataarien muodostavan yhdessä venäläisten kanssa ”ainutlaatuisen sivilisaation”. Hän ja toinen tataarimufti Kamil Sämiğullin ovat antaneet tukensa Ukrainan hyökkäykselle.[23][24]

Kansallisrunoilija Ğabdulla Tuqay, vastauksena 1800-1900 -lukujen taitteessa tapahtuneelle tataarien Turkkiin kohdistuneelle siirtolaisuudelle kirjoitti muun muassa seuraavasti; "Täällä olemme syntyneet, täällä kasvaneet, ja täällä kuolinhetkemme koittaa. Tähän venäläiseen maahan on itse kohtalo meidät sitonut".[25]

Tatarstanin nykyinen- (vas.) ja entinen johtaja juhlistamassa Volgan Bulgarian islamin omaksumisen 1 121-vuotispäivää. (2010).

Suurin osa Volgan tataareista on Kazanin tataareita. (Qazan tatarları / qazanlılar[26][27]). Perinteisesti he ovat asuttaneet Volgajoen vasemman puolen.[28] Kazanin tataarien katsotaan lopulta muodostuneen etnisenä ryhmänä Kazanin kaanikunnan aikaan.[29] Kazanilaisten puhuma murre on samalla tataarin kirjakieli.[30]

A. Rorlich näkee heidän historian seuraavasti: Kasaarien invaasiot pakottivat turkinsukuiset bolgaarit muuttamaan Azovin alueelta keski-Volgan ja Kaman alueille 700-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Lukujen 900-1200 aikana, muut turkkilaiset kansat, kuten kiptšakit muuttivat Etelä-Siperiasta Eurooppaan. He ottivat merkittävästi osaa mongolien hyökkäyksiin Venäjällä 1200-luvulla. Tataarien etnogeneesi tapahtui sen jälkeen kun muuttaneet turkkilaiset kansat sekottautui paikallisten bolgaarien ja muiden Volgajoen asukkaiden kanssa. He säilyttivät kiptšakin murteen ja omaksuivat islamin uskon. Monia uusia "tataarilaisia" valtioita oli muodostunut 1500-luvulle mennessä sen jälkeen kun Kultainen orda hajosi. Näihin valtioihin kuului Kazanin kaanikunta, Astrahanin kaanikunta, Siperian kaanikunta ja Krimin kaanikunta.[31][32][33]

Etenkin Kazanin tataarien keskuudessa on ollut väittelyä siitä, että pitäisikö heidän kutsua itseään mielummin bolgaareiksi, viitaten teoriaan, jonka mukaan Volgan bolgaarit olisivat heidän esi-isiä. 1970-luvulta alkaen on alettu enemmän kuitenkin tuoda esiin sitä, että he polveutuisivat niin bolgaareista kuin kiptšakeista, ja täten kaksi kyseistä pääteoriaa ei pitäisi olla toisiaan vastaan.[5]

Gusman Halilov, "Bolgaarien kansalliskongressin" puheenjohtaja vetosi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen tataarien nimeämisestä bolgaareiksi, mutta vuonna 2010 hävisi oikeudessa.[34]

Pääartikkeli: Misäärit

Xäydär Bigiçev (1949-1998), palkittu kansantaiteilija; solistina Musa Cälil -ooppera- ja balettiteatterissa.

Misäärit (mişärlär / mişär tatarları[35]) ovat Kazanin tataarien ohella toinen Volgan tataarien pääryhmä. 1500-luvun loppupuolelta 1700-luvulle jatkuneiden muuttoliikkeiden seurauksena misäärejä asettui etenkin Volgan läntiselle puolelle. Lisääntyneet kontaktit kazanilaisten kanssa lähensivät näitä kahta ryhmää entisestään, ja täten lopulta muodostui "tataarilainen kansakunta". Tämän seurauksesta aikaisempi ryhmän sisäinen tietoisuus väheni. G. Tagirdzhanov ehdotti, että kazanilaisten sekä misäärien esi-isät olisivat molemmat alkujaan olleet Volgan Bulgarian väestöä.[36][35]

Misäärien historiasta on eri teorioita. Heidät on yhdistetty etenkin kiptšakkeihin, bolgaareihin, meštšera-heimoon, burtasseihin, ja proto-unkarilaisiin.[37][38] Lopullisen etnogeneesin katsotaan tapahtuneen Qasimin kaanikunnassa.[36]

Misäärien puhuma tataarin kielen murre on hyvin lähellä Kazanin tataarien murretta, mutta eroaa siitä kuitenkin tarpeeksi, jonka vuoksi sitä kutsutaan "läntiseksi murteeksi". Tutkija Antero Leitzingerin mukaan misäärit ovat omaksuneet paljon venäläisiä lainasanoja ja saaneet kulttuurillisia vaikutteita heiltä, ja tästä syystä kazanilaiset heimonveljet ovatkin aikanaan pitäneet heitä "puolivenäläisinä". Siitä huolimatta misäärimurre, etenkin Nižni Novgorodin alueella on todettu äänteeltään ja rakeenteeltaan muistuttavan kiptšakkikielten alkumuotoa.[37]

Misäärit ovat perinteisesti asuttaneet Volgajoen läntisen puolen.[37] Taustaltaan misäärejä ovat myös Suomen tataarit.[39]

Krjašenit (keräşennär / keräşen tatarları[40][41]) ovat muista tataareista poiketen ortodoksisia kristittyjä. Vaikkakin tataarien pakkokäännytyksiä tapahtui jo 1500-luvulta alkaen niin pysyvämmin krjašenien muodostuminen tapahtui 1700 luvulla; aikana, jolloin moskeijoita tuhottiin ja yleinen muslimivastaisuus oli vahva. Annan valtakauden aikana, monet muslimit pakotettiin kääntymään kristinuskoon. Kääntyneille tarjottiin etuja, kuten verovapautuksia. Monet kuitenkin jatkoivat islamin harjoittamista salassa. 1800-luvun loppuun mennessä, monet tuhannet kääntyivät takaisin islamin uskoon, mutta 1900-luvun puolella, myös suhteellisen merkittävä määrä kristittyjä tataareita oli säilynyt.[42][43][44]

Krjašeneista osa puhuu misääri- ja osa Kazanin murteella.[45]

Muita Volgan tataareihin kuuluvia alaryhmiä on Kasimovin tataarit, nokratin tataarit ja Permin tataarit. Heistä on iso osa ajansaatossa sulautunut joko valtaväestöön tai muihin tataareihin ja kyseisten ryhmittymien jäseniä onkin 2000-luvulla vain tuhansia parhaimmillaan. Kasimovin tataarit ovat asuneet enimmäkseen Rjazanin alueella ja sen ympäristössä. Nokratit puolestaan pääsääntöisesti Udmurtiassa ja Kirovin alueella - Permin tataarit Permin alueella.[46][47][48]

Myös teptjaarit, Nagaibakit ja Astrakhanin tataarit ollaan välillä luettu Volgan tataareihin.[49][50][51]

Ensimmäinen ammattimainen tataariteatteriryhmä Säyär (Сәйяр) syntyi vuoden 1907 alussa Uralskissa. Tämän ryhmän sanotaan luoneen perustan Galiaskar Kamalin akateemiselle tataariteatterille, joka sijaitsee Kazanissa, Tatarstanin pääkaupungissa. Nykyään teatterin ohjelmistossa on pääasiassa tataarinkielisiä näytelmiä, mutta myös venäläisten ja muiden kirjoittamia näytelmiä. Ulkopuolisille järjestetään mahdollisuus katsoa tataarinäytelmiä käännöksen kanssa. Huomattavia tataarilaisia näytelmäkirjailijoita ovat etenkin Mirxäydär Fäyzi, Kärim Tinçurin, Ğaliäsğar Kamal ja Ğayaz İsxaqıy.[63][64][65][66][67][68][69]

"Tatarstanin kaukasisointi" on muodostunut sanonnaksi paikallisessa mediassa. Se viittaa siihen, että alueen radikaaliset versiot islamista tulevat Kaukasiasta. Myös kasvanut maahanmuutto Keski-Aasiasta on vaikuttanut asiaan. Vuonna 2006, Doku Umarov totesi: "Emme tule koskaan erottamaan Kaukasuksen maita Volgan alueesta. Vapautamme myös muita Rusnjan [Venäjää halventava tšetšeenitermi] miehittämiä maita. Näitä ovat Astrakhan ja Volgan varrella olevat maat, jotka ovat venäläisten kafirien sorkan alla".[76]

Tunnetuimpia tataarilaisia esimerkkejä ääri-islamista on İttifaq -muodostuma, jonka johtaja Fäwziyä Bäyrämova oli salafistimyönteinen 2000-luvulla. Imaami Rustem Safin Kazanissa joutui kahden vuoden lomautukselle yhteydestään panislamilaiseen Hizb al-Tahrir -puolueeseen. Muutamia kymmeniä tataareja oli mukana tšetšeenien separatistisodissa. Vuonna 2010, Tatarstanin sisäministeriö lakkautti lyhytikäiseksi jääneen kokoonpanon Nurlatin piirikunnassa, joka oli yrittänyt matkia dagestanilaista 1990-luvun ääriliikettä.[76]

Islamin ääriliikkeet tataarien ja baškiirien keskuudessa ovat lopulta hyvin satunnaisia ja paljon vähäisempiä kuin Kaukasiassa. Iso osa nuorisosta on myös maallistuneita ja venäläistyneitä. Entinen Nižni Novgorodin alueen muslimien henkisen hallituksen johtaja Umar Idrisov ilmaisee: "Toisin kuin ulkomailla asuvat muslimitoverit, venäläiset muslimit ovat eurooppalaisia, jotka ovat kasvaneet perinteisillä täysvenäläisillä arvoilla, myös kristillisillä".[76]

Asutetuimmasta alkaen:[78]