Volgan alueen kieliliitto

Volgan alueen kieliliitto tai Volgan–Kaman alueen kieliliitto on kieliliitto, jonka muodostavat Euroopan itälaidalla Volgan ja sen sivujoen Kaman alueilla puhuttavat kielet[1]. Kieliliitolle tyypillisesti kyseiset kielet eivät ole sukua toisilleen tai ovat vain kaukaista sukua, mutta maantieteellisen läheisyyden ja kielikontaktien vuoksi niihin on kehittynyt yhteisiä kielellisiä piirteitä, jotka erottavat ne muista sukukielistään. Tavallisimmin Volgan alueen kieliliittoon lasketaan kuuluviksi alueella alkuperäisesti puhuttavat turkkilaiset kielet tataari, baškiiri ja tšuvassi sekä uralilaiseen kielikuntaan kuuluvat marilaiskielet, permiläiskielet ja mordvalaiskielet, mutta toisinaan myös alueen nykyinen valtakieli venäjä mainitaan osaksi kieliliittoa[2]. Lisäksi kieliliittoon voi katsoa kuuluvan myös sellaisia kieliä, joiden puhuma-alue on siirtynyt pois Volgan seudulta, mutta joita on aiemmin puhuttu alueella ja joissa näkyy samanlaisia rakenteellisia piirteitä muiden kieliliiton kielten kanssa. Tällaista kielimuotoa edustavat esimerkiksi vanhimmat unkarinkieliset kielimuistomerkit.[3] Areaaliset yhtäläisyydet ovat voineet hämärtää alueen kielten sukulaisuussuhteita, ja esimerkiksi tšuvassia pidettiin vertailevan kielentutkimuksen alkuaikoina erheellisesti uralilaisena kielenä.[4] Volgan alueen kielissä havaittavien yhtäläisyyksien tutkiminen on perinteisesti painottunut alueen uralilaisissa kielissä havaittavien piirteiden turkkilaisalkuperän osoittamiseen, ja kontaktien suuntana on yleisimmin pidetty juuri lainautumista turkkilaiskielistä uralilaisiin kieliin johtuen turkkilaiskielisen väestön suuremmasta lukumäärästä ja sosiaalis-taloudellisesta valta-asemasta alueella.[5] Kuitenkin myös päinvastaisesta kehityksen suunnasta on esitetty esimerkkejä, jolloin jotkin turkkilaiskielten piirteet katsotaan uralilaiseksi vaikutukseksi[6]. Tällöin kyse on usein ollut niin sanotusta substraattivaikutuksesta uralilaisten kielten puhujien vaihtaessa kielensä turkkilaiseen. Lisäksi alueen turkkilaiskielet ovat vaikuttaneet myös toisiinsa[7], samoin kuin seudun uralilaiset kielet[8].

Koska kieliliiton muodostuminen vaatii usein maantieteellistä läheisyyttä, kaikissa Volgan alueen kielissä ei esiinny yhtä paljon kieliliitolle tyyppillisiksi katsottuja piirteitä. Uralilaisista kielistä vahvin turkkilainen kontaktivaikutus on kohdistunut kieliliiton maantieteellisissä keskiosissa puhuttaviin marilaiskieliin[9] ja udmurttiin[10], kun taas kauempana pohjoisessa ja lännessä puhuttavissa komin kielissä ja mordvalaiskielissä vaikutus on ollut vähäisempää[10][11].

Volgan alueen kielten vertaileva tutkimus on eräs keskeisiä uralistiikan tutkimuskohteita. Suomessa sen tutkimusta harrastetaan erityisesti Turun yliopiston suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen oppiaineessa sekä sen alaisuuteen kuuluvassa Volgan alueen kielten tutkimusyksikössä.

Volgan alueen kieliliiton piirteitä

Volgan alueen kielissä esiintyy runsaasti sekä kieliopillisia että sanastollisia yhteneväisyyksiä[12]. Kieliliiton määrittelyssä ensisijaista on kuitenkin kieliopillinen samankaltaisuus, joka edellyttää yleensä pidempiaikaista kielten rinnakkaiseloa kuin sanaston lainautuminen. Alla on lueteltu joitakin Volgan alueen kielille tyypillisiä piirteitä.

  • Äänneoppi: redusoituneet vokaalit[13], sanapaino
  • Muoto-oppi: menneen ajan aikamuotojen evidentiaaliset merkitykset[14], menneen ajan liittoaikamuodot[15][16], monikon tunnusten uudistuminen[17], omistusliitteiden käyttö määräisyyden merkinnässä[18]
  • Lauseoppi: konverbirakenteiden käyttö[19]

Lähteet
  1. Johanson, Lars: Linguistic Convergence in the Volga Area, s. 165–178. Languages in Contact. Toim. Gilbers, D. G. – Nerbonne, J. – Schaeken, J. (= Studies in Slavic and General Linguistics, vol. 28), 2000.
  2. Johanson, Lars: Linguistic Convergence in the Volga Area, s. 167–170. Languages in Contact. Toim. Gilbers, D. G. – Nerbonne, J. – Schaeken, J. (= Studies in Slavic and General Linguistics, vol. 28)., 2000.
  3. A magyar nyelv történeti nyelvtana. I. kötet. A korai ómagyar kor és előzményei. Toim. Benkő, Loránd. Akadémiai Kiadó, Budapest, 1991.
  4. Savelyev, Alexander: Chuvash and the Bulgharic Languages, s. 447. The Oxford Guide to the Transeurasian Languages. Toim. Robbeets, Martine – Savelyev, Alexander. Oxford Guides to the Worlds Languages. Oxford University Press, Oxford., 2020.
  5. Bereczki, Gábor: The Character and the Scale of Turkic Influence on the Structure of Finno-Ugric Languages., s. 509–519. (Toim.) Brogyanyi, B. & Lipp, R. Comparative-Historical Linguistics. Indo-European and Finno-Ugric Papers in Honour of Oswald Szemerenyi III. Amsterdam-Philadelphia: Benjamins, 1983.
  6. Johanson, Lars: Structural Factors in Turkic Language Contacts, s. 77, 79. Routledge Taylor & Francis Group, London, New York, 2013.
  7. Savelyev, Alexander: Chuvash and the Bulgharic Languages, s. 449. The Oxford Guide to the Transeurasian Languages. Toim. Robbeets, Martine – Savelyev, Alexander. Oxford Guides to the Worlds Languages. Oxford University Press, Oxford., 2020.
  8. Bereczki, Gábor: Grundzüge der tscheremissischen Sprachgeschichte I. Studia Uralo-Altaica 35. Szeged: Universitas szegediensis de Attila József nominata, 1994.
  9. Hesselbäck, André: Tatar and Chuvash Code-copies in Mari. Studia Uralica Upsaliensa 35. Acta Universitatis Upsaliensis, Uppsala, 2005.
  10. Bartens, Raija: Permiläisten kielten rakenne ja kehitys. Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia 238. Suomalais-Ugrilainen Seura, Helsinki, 2000.
  11. van Pareran, Remco: Areal Features in the Volga–Kama Region. On Some Non-Lexical Turkic Influences in Mordvin. Language Contact in Times of Globalization, 2011. (SSGL 37). Amsterdam, New York: Rodopi.
  12. Agyagási, Klára: Language Contact in the Volga–Kama Area. Studia Uralo-Altaica vol. 49, 2012. University of Szeged, Szeged.
  13. Johanson, Lars: Linguistic Convergence in the Volga Area, s. 173–174. Languages in Contact. Toim. Gilbers, D. G. – Nerbonne, J. – Schaeken, J. (= Studies in Slavic and General Linguistics, vol. 28), 2000.
  14. Bereczki, Gábor: A cseremisz nyelv történeti alaktana, s. 91. Studies in Linguistics of the Volga-Region. University of Debrecen Supplementum I. Debreceni Egyetem Kossuth Egyetemi Kiadója, Debrecen, 2002.
  15. Bereczki, Gábor: A cseremisz nyelv történeti alaktana, s. 93–98. Studies in Linguistics of the Volga-Region. University of Debrecen Supplementum I. Debreceni Egyetem Kossuth Egyetemi Kiadója, Debrecen, 2002.
  16. Bartens, Raija: Permiläisten kielten rakenne ja kehitys, s. 213–214. Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia 238. Suomalais-Ugrilainen Seura, Helsinki, 2000.
  17. Luutonen, Jorma: The variation of morpheme order in Mari declension, s. 53–62. Suomalais-Ugrilaisen Seuran toimituksia 226. Suomalais-Ugrilainen Seura, Helsinki., 1997.
  18. Серебренников, Б. А: Категории времени и вида в финно-угорских языках пермской и волжской групп, s. 272–274. Академия наук СССР. Институт языкознания. Издательство Академии наук СССР, Москва, 1960.
  19. Bradley, Jeremy: Mari Converb Constructions: Productivity and Regional Variance. Dissertation / Doctoral Thesis, Universität Wien, Wien / Vienna, 2016.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.