Voitto Savela

Voitto Savela (18. joulukuuta 1937 – 20. helmikuuta 2002) oli vanhoillislestadiolainen saarnaaja vuodesta 1969 lähtien. Hän toimi Päivämies-lehden ja Siionin lähetyslehden päätoimittajana 1.8.1978 alkaen. Vuonna 1982 Savela valittiin Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen pääsihteeriksi, jossa tehtävässä hän toimi vuoteen 2000 saakka, jolloin hän jäi eläkkeelle.

Vuosina 1962–1978 Savela toimi Haapajärven rauhanyhdistyksen johtokunnassa, joista viimeiset 12 vuotta[1] yhdistyksen puheenjohtajana. Vuonna 1977 hän toimi Haapajärven suviseurojen päätoimikunnan puheenjohtajana.

Savela toimi kirkolliskokouksen edustajana vuodesta 1992 lähtien.[2] Puoluekannaltaan hän edusti Suomen Keskustaa.[3] Savela oli koulutukseltaan kansakoulun opettaja ja oli valmistunut Raahen seminaarista.

Voitto Savela meni naimisiin vuonna 1960 Anna-Maija Konosen kanssa. Heille syntyi 15 lasta.[2]

Voitto Savelan toiminta SRK:n palveluksessa

Voitto Savela aloitti SRK-uransa 1970-luvulla.

Tiedotustoiminta

Voitto Savela kehitti SRK:n tiedotustoimintaa tarmokkaasti. Hän kannatti kaikenlaista avoimuutta ja hänellä oli tapana sanoa: ”Meillä ei ole muuta salaista kuin rippiasiat.” Hän pyrki luomaan ja ylläpitämään hyviä suhteita kirkon ja yhteiskunnan päättäjiin. Tähän hänellä oli hyvät mahdollisuudet vireässä yhteiskunnallisessa toiminnassa solmittujen yhteyksien ansiosta. Kirkolliskokouksen edustajana hän oli vuodesta 1992 lähtien. Vuodesta 1985 asti julkaistu SRK:n vuosikirja oli osa tiedotustoiminnan kehittämistä, missä Voitto Savelan työpanos oli merkittävä.[2]

Nuorisotyö

Nuorisotyöstä Voitto Savelalla oli kokemusta jo nuoresta saakka rovasti Veikko Pentikäisen johtaman Haapajärven seurakunnan partiotoiminnan kautta. 1970-luvun lopulla SRK otti nuorisotyön osaksi toimintaansa. Samalla alkoi leiritoiminnan voimakas kasvu ja monipuolistuminen. Nuorisotyön tarpeisiin hankittiin neljä uutta leirikeskusta Haapajärvelle, Hankasalmelle, Kuusamoon ja Rovaniemelle. Kolmas kristillinen kansanopisto perustettiin Ranualle 1987. Voitto Savela kuului uuden opiston johtokuntaan kuolemaansa saakka.[2] Vuonna 2000 Voitto Savelalle myönnettiin valtakunnallinen tunnustus kasvatustyöstä ja opetusneuvoksen arvonimi.

Sielunhoito

Voitto Savela on kertonut saaneensa käytännön sielunhoidosta oppia haapajärvisiltä puhujilta Arvi Hinsalalta, Eemil Kettukankaalta, Veikko Pentikäiseltä ja Aukusti Törölältä.[2] Sielunhoitajana Savela oli lämmin ihminen.

Lähteet
  1. Tuomas Lohi: Lähteistä kasvaa virta: Lestadiolaisuuden vaiheita Haapajärvellä 1863-2000. SRK:n historiasarja 8. Oulu: SRK, 2000. ISBN 951-843-009-8. s. 170
  2. SRK: Jumalan pelko suo turvan. SRK:n vuosikirja 2003. Oulu: SRK, 2003. ISBN 951-843-037-3. s. 214–217
  3. Kurvinen, Jorma: Raportti lestadiolaisuudesta. Kirjapaja, 1980. ISBN 951-621-265-4.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.