Voinosalo

Voinosalo; Войносолово, Voinosolovo
	; Voinosalo ja lähiseudun kylät vuoden 1860 kartalla.
	; Voinosalo
	Koordinaatit: 59°33′44″N, 28°45′27″E
Valtio	Venäjä
Alue	Leningradin alue
Piiri	Jaaman piiri
Kunta	Kattila
Hallinto
– Asutustyyppi	kylä
Väkiluku (2010)	25
	Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Voinosalo[1] (ven. Войносо́лово, Voinosolovo) on kylä Leningradin alueen Jaaman piirin Kattilan kunnassa Venäjällä. Se sijaitsee Länsi-Inkerin ylängöllä Tolbovkajoen yläjuoksulla kolme kilometriä Kattilan taajamasta etelään. Kylässä on 25 asukasta (vuonna 2010)[2].

Voinosalon luota on löydetty keskiaikainen asuinpaikka, hautakumpuja ja kiviristejä[3]. Hautojen esineistö viittaa slaavilaiseen asutukseen[4]. Toldogan vatjalaispogostaan kuulunut kylä mainitaan ensimmäisen kerran Novgorodin Vatjan viidenneksen verokirjassa vuonna 1499/1500. Tuolloin se oli yksi alueen raudantuotannon keskuksista.[5]

Peter von Köppenin mukaan Voinosalon asukkaat olivat venäläisiä,[6] jotka kuuluivat Kattilan ortodoksiseen seurakuntaan[7]. Kylän talonpojat olivat 1860-luvulle saakka tilanomistajan maaorjia. Sen jälkeen he kuuluivat kyläkuntana Kattilan volostiin.[5] Vuonna 1899 kylässä oli 82 taloutta ja 410 asukasta, joista viisi oli ”sekoittuneita” ja loput venäläisiä[8]. Neuvostoaikana Voinosalo kuului Suuren-Rutjan ja vuodesta 1954 lähtien Kattilan kyläneuvostoon[5].

Lähteet

Venäjän federaation paikannimiä, s. 278. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio.
Itogi Vserossijskoi perepisi naselenija 2010 goda: Leningradskaja oblast (taulukko Tšislennost LO) petrostat.gks.ru. Arkistoitu 15.6.2018. Viitattu 22.1.2016.
Lapšin, V. A.: Arheologitšeskaja karta Leningradskoi oblasti. Tšast I: zapadnyje raiony, s. 102. Leningrad: LVVISU, 1990.
Konkova, O. I.: Vod: otšerki istorii i kultury, s. 26. Sankt-Peterburg: MAE RAN, 2009. ISBN 978-5-88431-167-1. Teoksen verkkoversio.
Sprosi u krajeveda (kysymys 522) reglib.ru. Arkistoitu 29.7.2013. Viitattu 22.1.2016.
v. Köppen, Peter: Erklärender Text zu der Ethnographischen Karte des St. Petersburger Gouvernements, s. 101. St.-Petersburg: , 1867. Teoksen verkkoversio.
Kertomus Valkovitsan seurakunnasta countrysite.spb.ru. Viitattu 22.1.2016. (venäjäksi)
Materialy k otsenke zemel v S.-Peterburgskoi gubernii. Tom I: Jamburgski ujezd, vypusk II, s. 210–215. Sankt-Peterburg: Otsenotšno-statistitšeskoje bjuro S.-Peterburgskogo gubernskogo zemstva, 1904. Teoksen verkkoversio.

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[1] Venäjän federaation paikannimiä, s. 278. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio.

[2] Itogi Vserossijskoi perepisi naselenija 2010 goda: Leningradskaja oblast (taulukko Tšislennost LO) petrostat.gks.ru. Arkistoitu 15.6.2018. Viitattu 22.1.2016.

[3] Lapšin, V. A.: Arheologitšeskaja karta Leningradskoi oblasti. Tšast I: zapadnyje raiony, s. 102. Leningrad: LVVISU, 1990.

[4] Konkova, O. I.: Vod: otšerki istorii i kultury, s. 26. Sankt-Peterburg: MAE RAN, 2009. ISBN 978-5-88431-167-1. Teoksen verkkoversio.

[sprosi-5] Sprosi u krajeveda (kysymys 522) reglib.ru. Arkistoitu 29.7.2013. Viitattu 22.1.2016.

[6] v. Köppen, Peter: Erklärender Text zu der Ethnographischen Karte des St. Petersburger Gouvernements, s. 101. St.-Petersburg: , 1867. Teoksen verkkoversio.

[7] Kertomus Valkovitsan seurakunnasta countrysite.spb.ru. Viitattu 22.1.2016. (venäjäksi)

[8] Materialy k otsenke zemel v S.-Peterburgskoi gubernii. Tom I: Jamburgski ujezd, vypusk II, s. 210–215. Sankt-Peterburg: Otsenotšno-statistitšeskoje bjuro S.-Peterburgskogo gubernskogo zemstva, 1904. Teoksen verkkoversio.