Voikkoväri

Heterotsygooteilla voikoilla voikkogeeni vaalentaa selvästi ruskeaa väriä sekä peitinkarvassa että jouhissa, mutta mustaa huomattavasti vähemmän; erityisesti mustat jouhet voivat jäädä täysin mustiksi.

Rautiaspohjainen voikko on yksinkertaisesti voikko. Ruunikkopohjainen voikkoväri on ruunivoikko, mustapohjainen mustanvoikko. Ruunivoikot näyttävät lähinnä karvaltaan keltaisenruskeilta ruunikoilta, ja ne on aiemmin yleensä rekisteröity hallakoiksi. Mustanvoikot ovat melko vaikeita tunnistaa: ne ovat jouhiltaan lähinnä mustia, karvaltaan tavallisesti harmahtavan tummanruskeita, ja voivat sekoittua tummanruunikoihin tai hiirakoihin.

• 
  Voikko (rautiaanvoikko) tamma rautiaan varsansa kanssa
• 
  Ruunivoikko newforestinponi
• 
  Mustanvoikko missourinfoxtrotter

Valkovoikko eli kermanvärinen hevonen

Pääartikkeli: Valkovoikko

Koska voikkogeeni on epätäydellisesti vallitseva, molemmilta vanhemmiltaan sen perinyt hevonen vaalenee kauttaaltaan lähes puhtaan valkoiseksi. Aikaisemmin tällaisia hevosia on kutsuttu virheellisesti albiinoiksi (joita hevosissa ei lainkaan tunneta), nykyään nimitys on lähinnä kermanvärinen tai valkovoikko.

Valkovoikoilla hevosilla on vaaleansiniset silmät sekä vaaleanpunainen iho. Silmien värin vuoksi ne on toisinaan tunnettu nimellä blue-eyed cream (BEC) eli sinisilmäinen voikko, lähinnä erotuksena joskus hyvin vaaleiksi jäävistä tavallisista voikoista. Valkovoikkoja yksilöitä ei hyväksytä monissa varsinkaan poniroduissa (esimerkiksi newforestinponi ja gotlanninruss), vaikka voikot sinänsä yleensä hyväksytään. Valkovoikon hevosen pohjaväriä on tavallisesti vaikea määrittää pelkän ulkonäön perusteella, mutta rautiaspohjainen kermanvärinen tunnetaan nimellä cremello, ruunikkopohjainen perlino (jolla jouhet ja jalat ovat yleensä hiukan tummemmat kuin muu karva) ja mustapohjainen smoky cream.[1]

Varsinaisten voikkovärien esiintyminen on monessa hevosrodussa ollut pitkään epäselvä asia, koska tunnusomaisen näköiset ruunivoikot on vanhastaan erityisesti poniroduissa yleensä kirjattu "hallakoiksi", ja toisaalta voikot ja liinaharjaiset vaaleanrautiaat ovat sekoittuneet keskenään. Nykytietämyksen perusteella voikkogeenin läsnäolon paljastaa ei-toivottujen valkovoikkojen yksilöiden syntyminen rotuun, kun taas niiden täydellinen puuttuminen on yleensä ottaen merkki siitä, ettei geeniä rodussa esiinny. Toisaalta esimerkiksi suomenhevosella voikkogeeni on 1900-luvun alkupuolen jalostusvalintojen vuoksi harvinaistunut siinä määrin, että nykypäivänä tunnetaan vain yksittäisiä samaan sukuun kuuluvia voikkoja eikä valkovoikkoja yksilöitä tiedetä olleen olemassa ainakaan vuosikymmeniin[2] ennen kuin kesällä 2010 syntyi ilmeisesti pitkästä aikaa ensimmäinen valkovoikko suomenhevosvarsa[3][4].

Voikkovärejä esiintyy suomenhevosen lisäksi muiden muassa eestinhevosilla, connemaranponeilla, newforestinponeilla, walesinponeilla, gotlanninrusseilla, islanninhevosilla, shetlanninponeilla, vuonohevosilla (voikonhallakot), englannintäysiverisillä, lusitanoilla ja puoliverisillä sekä quarterhevosilla, tennesseenwalkereilla ja suurimmalla osalla muistakin yhdysvaltalaisista ratsuroduista[1]. Kaikissa näistä roduista voikkovärejä ei kuitenkaan virallisesti tunneta, vaan voikkoväriset yksilöt rekisteröidään lähinnä rautiaiksi tai ruunikoiksi. Valkovoikot yksilöt ovat lähes kaikissa roduissa ei-toivottuja ja kantakirjaan kelpaamattomia.

Rotuihin joissa voikkovärejä ei muunlaisista käsityksistä huolimatta esiinny kuuluvat muiden muassa haflinger ja arabianhevonen. Voikoilta joskus hyvinkin paljon näyttävät puhdasrotuiset arabit ja haflingerit ovat liinaharjaisia vaaleanrautiaita, ruunivoikon näköiset arabit puolestaan vaaleita ruunikoita.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Voikkoväri Wikimedia Commonsissa