Vladislav Tretjak

Vladislav Aleksandrovitš Tretjak (ven. Владислав Александрович Третьяк, s. 25. huhtikuuta 1952 Dmitrov, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto) on uransa päättänyt venäläinen jääkiekkomaalivahti. Tretjakia pidetään yleisesti yhtenä jääkiekkohistorian parhaista maalivahdeista.[1]

Vladislav Tretjak
Henkilötiedot
Syntynyt25. huhtikuuta 1952
Dmitrov, Venäjän SFNT,
Neuvostoliitto
Kansalaisuus Venäjä Venäjä
Jääkiekkoilija
Pelipaikka maalivahti
Hanska vasen
Pituus 183 cm
Paino 91 kg
Sarja Venäjän jääkiekon superliiga
Pelaajaura
Pääsarjaura 1968–1984
Seurat TsSKA
Hockey Hall of Fame

1989
Mitalit
Maa:  Neuvostoliitto
Miesten jääkiekko
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa KultaaSapporo 1972jääkiekko
Kultaa KultaaInnsbruck 1976jääkiekko
Kultaa KultaaSarajevo 1984jääkiekko
Hopeaa HopeaaLake Placid 1980jääkiekko
Kanada-cup
Kultaa KultaaKanada-cup 1981jääkiekko
MM-kilpailut
Kultaa KultaaLänsi-Saksa 1983jääkiekko
Kultaa KultaaSuomi 1982jääkiekko
Kultaa KultaaRuotsi 1981jääkiekko
Kultaa KultaaNeuvostoliitto 1979jääkiekko
Kultaa KultaaTsekkoslovakia 1978jääkiekko
Kultaa KultaaLänsi-Saksa 1975jääkiekko
Kultaa KultaaSuomi 1974jääkiekko
Kultaa KultaaNeuvostoliitto 1973jääkiekko
Kultaa KultaaSveitsi 1971jääkiekko
Kultaa KultaaRuotsi 1970jääkiekko
Hopeaa HopeaaPuola 1976jääkiekko
Hopeaa HopeaaTsekkoslovakia 1972jääkiekko
Pronssia PronssiaItävalta 1977jääkiekko
U19 EM-kilpailut
Kultaa KultaaLänsi-Saksa 1969jääkiekko
Hopeaa HopeaaSuomi 1968jääkiekko

Tretjak aloitti ammattilaisena 17-vuotiaana kaudella 1968–1969 Anatoli Tarasovin valmentamassa puna-armeijan seurassa TsSKA Moskovassa, jossa hän pelasi koko uransa. Vuonna 1971 hänet valittiin ensimmäistä kertaa Neuvostoliiton jääkiekkoliigan ensimmäiseen tähdistökentälliseen, ja valinta toistui joka vuosi vuoteen 1984 saakka. Hän voitti näiden vuosien välillä kolmetoista Neuvostoliiton kiekkomestaruutta, ja hänet nimettiin viisi kertaa liigan arvokkaimmaksi pelaajaksi. Hänet valittiin myös Euroopan parhaaksi jääkiekkoilijaksi kolmesti, vuosina 1981, 1982 ja 1983.[2]

Kansainväliseen kuuluisuuteen Tretjak nousi otteillaan vuoden 1972 Summit Series -ottelusarjassa Neuvostoliiton ja Kanadan välillä.[2][3] Samana vuonna hän oli voittamassa Sapporon talviolympialaisissa ensimmäistä olympiakultaansa.[1] Myöhemmin Tretjak oli voittamassa Neuvostoliiton paidassa kultaa myös Innsbruckin talviolympialaisissa vuonna 1976 ja Sarajevon talviolympialaisissa vuonna 1984.[4] Lisäksi hän oli voittamassa vuoden 1981 Kanada-cupia, kymmentä jääkiekon maailmanmestaruutta ja yhdeksää Euroopan-mestaruutta.[2] Vuoden 1980 talviolympialaisten Miracle on Ice eli Yhdysvaltain yllättävä olympiakulta toi kuitenkin ikävän tahran Tretjakin muuten menestyksekkääseen maajoukkueuraan. Neuvostoliiton päävalmentaja Viktor Tihonov vaihtoi Yhdysvaltoja vastaan pelatussa loppusarjan ottelussa Tretjakin pois maalilta jo ensimmäisen erän jälkeen tämän päästettyä helpohkosti kaksi maalia. Yhdysvallat vei ottelun voiton lopulta maalein 4–3 ja loppusarjan lopulta viidellä pisteellä. Neuvostoliitto tuli kisoissa hopealle[1] neljällä pisteellä.

Tretjak päätti uransa 1984 Tšekkoslovakiaa vastaan pelatun, 2–0 päättyneen ottelun jälkeen. Vuonna 1990 Mike Keenan palkkasi hänet Chicago Blackhawksin maalivahtivalmentajaksi, ja hän toimi tehtävässä 2000-luvulle saakka. Hän oli valmentamassa Chicagossa muun muassa Dominik Hašekia ja Ed Belfouria, jotka ovat aikansa parhaimpia maalivahteja.

Tretjak valittiin 2003 Venäjän duumaan[4] Yhtenäinen Venäjä -puolueen listoilta, ja vuodesta 2006 lähtien hän on toiminut myös Venäjän jääkiekkoliiton puheenjohtajana[5]. Kansainvälisen Jääkiekkoliiton hallituksessa hän oli vuosina 2012–2021.[6][7]

Tretjak palkittiin 1978 Leninin kunniamerkillä. Vuonna 1989 hänet nimettiin Hockey Hall of Fameen ensimmäisenä venäläisenä. Vuonna 2000 hänet äänestettiin 1900-luvun parhaaksi venäläiseksi jääkiekkoilijaksi. Hän on kirjoittanut uransa jälkeen muutamia kirjoja, kuten vuonna 1987 ilmestyneen omaelämäkerran Tretiak: The Legend. Suomeksi on ilmestynyt muistelmakirja Maalissa Tretjak (1978). Tretjak on myös opettanut junioreita Suomessa 2007.

Tretjak sytytti Sotšin talviolympialaisten olympiatulen yhdessä taitoluistelija Irina Rodninan kanssa vuonna 2014.[8]

Saavutuksia ja palkintoja

Muuta

Vladislav Tretjakin pojanpoika Maksim Tretjak on pelannut muutaman pelin KHL:ssä ja pelaa VHL-liigan Zvezda Moskovassa. Hän on myös edustanut Venäjää alle 18-vuotiaiden maailmanmestaruuskisoissa 2014.[9]

Lähteet
  1. Vladislav Tretiak Encyclopædia Britannica. Viitattu 21.2.2007. (englanniksi)
  2. Vladislav Tretiak, Biography Legends of Hockey. Viitattu 21.2.2007. (englanniksi)
  3. #20 Vladislav Tretiak 1972 Summit Series.com. Viitattu 21.2.2007. (englanniksi)
  4. Wings of Success Holiday Party Honors Sports Stars 2.12.2006. American Chamber of Commerce in Russia. Viitattu 21.2.2007. (englanniksi)
  5. Tretjak Venäjän jääkiekkoliiton johtoon 25.4.2006. MTV3 Urheilu. Viitattu 21.2.2007.
  6. Tretjak sivuun IIHF:n hallituksesta yle.fi. 17.3.2021. Viitattu 16.4.2021.
  7. Merk, Martin: Tretiak steps down IIHF International Ice Hockey Federation. 17.3.2021. Viitattu 16.4.2021. (englanniksi)
  8. Tretjak ja Rodnina sytyttivät Sotshin olympiatulen Turun Sanomat. 7.2.2014. Viitattu 7.1.2020.
  9. Maxim Tretiak player profile Eliteprospects.com. Viitattu 29.4.2019.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.