Vladimir Smirnov (suomenvenäläinen bolševikki)

Vladimir Martynovitš Smirnov (ven. Влади́мир Марты́нович Смирно́в, suomessa ja ruotsissa myös muodossa Wladimir Smirnoff; 17. syyskuuta 1876 Pihkova, Venäjä – 27. joulukuuta 1952 Tukholma, Ruotsi) oli venäläinen Helsingin yliopiston venäjän kielen lehtori, vallankumouksellinen ja myöhemmin neuvostodiplomaatti.

Smirnovin vanhemmat olivat venäläinen kauppias Martyn Smirnov ja suomenruotsalainen Sofia Virginia Nygrén. Hän pääsi ylioppilaaksi Pietarissa ja suoritti 1903 tutkinnon Pietarin yliopiston historiallis-kielitieteellisellä osastolla.

Smirnov oli Helsingin yliopiston venäjän kielen ylimääräisenä lehtorina 1903–1918, ja hän toimi lisäksi Helsingin yliopiston kirjaston slaavilaisessa kirjastossa vt. amanuenssina 1906–1908 ja amanuenssina 1909–1918. Hänet erotettiin 1918 poliittisista syistä, ja hän oli sitten Neuvosto-Venäjän Tukholman-lähetystön palveluksessa vuodesta 1918 alkaen toimien Neuvostoliiton Ruotsin konsulina.

Smirnov oli mukana bolševikkien toiminnassa. Hän oli Vladimir Leninin yhdysmies Suomessa, ja Lenin sekä kirjailija Maksim Gorki asuivat hänen asunnossaan Liisankatu 19:ssä käydessään Helsingissä 1905–1906[1]. Keväällä 1907 Smirnov järjesti Venäjältä paenneelle Lev Trotskille asuinpaikan Helsingin Oulunkylässä sijainneesta Villa Havulinnasta, jossa myös Lenin ajoittain asui Suomessa ollessaan. Smirnov selviytyi yhtenä harvoista vanhoista bolševikeista 1930-luvun Stalinin puhdistuksista, ja hän kuoli 1952 Ruotsissa.[2][3]

Smirnov oli naimisissa vuodesta 1911 alkaen kirjailija Karin Strindbergin (1880–1973) kanssa, jonka vanhemmat olivat kirjailija August Strindberg ja näyttelijä Sigrid Sofia Matilda von Essen. [4] Smirnoff ja hänen vaimonsa on haudattu Sigtunaan Ruotsiin.