Vladimir Lebedev

Vladimir Petrovitš Lebedev (ven. Владимир Петрович Лебедев, 20. heinäkuuta 1869 Moskova – 1939 Leningrad[1]) oli venäläinen kirjailija ja toimittaja.

Vladimir Lebedev jäi varhain orvoksi ja kasvoi setänsä, kirjailija Nikolai Lebedevin luona Pietarissa. Hän opiskeli yksityiskouluissa ja katolisessa kirkkokoulussa ja alkoi kirjoittaa jo nuorena runoja. Lebedev julkaisi useita runokokoelmia, historiallisen runoelman sekä etupäässä koulunuorisolle tarkoitettuja historiallisia kertomuksia. Hänen tuotantonsa on taiteellisesti vähäarvoista, mutta sen teemat herättivät myötätuntoa konservatiivisissa piireissä. Lebedev toimi myös ulkomaisen runouden venäjäntäjänä.[1]

Lebedev työskenteli sanoma- ja aikakauslehtien toimittajana 1890-luvulta lähtien. Vuonna 1899 hän muutti Finljandskaja gazetan aputoimittajaksi Helsinkiin[2] ja oli lehden vastaava toimittaja vuosina 1907–1911[3]. Suomessa työskennellessään Lebedev ”palveli Venäjän asiaa ja pyrki torjumaan paikallisen lehdistön hyökkäyksiä Venäjän hallituksen toimia vastaan”[2]. Suomen senaatti myönsi hänelle 4 000 markan vuotuisen eläkkeen vuonna 1911[4].

Lebedev on venäjäntänyt muun muassa Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoita[2]. Hänen Suomen-kokemuksiinsa perustuu lastenkirja Za tjulenjami (”Hylkeitä metsästämässä”, 1914). Venäjän vallankumouksen jälkeen Lebedev työskenteli kustannustoimittajana ja teatteriarvostelijana.[1]