Vladimir Burtsev

Vladimir Lvovitš Burtsev (ven. Владимир Львович Бурцев; 29. marraskuuta 1862 Fort Aleksandrovski, Venäjän keisarikunta (nyk. Kazakstan) – 21. elokuuta 1942 Pariisi, Ranska)[1] oli venäläinen vallankumouksellinen ja journalisti.[2]

Vladimir Burtsev
Vladimir Burtsev
Henkilötiedot
Syntynyt	29. marraskuuta 1862 Fort Aleksandrovski, Venäjän keisarikunta (nyk. Kazakstan
Kuollut	21. elokuuta 1942 (79 vuotta) Pariisi, Ranska
Kansalaisuus	Venäjä
Ammatti	toimittaja
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Burtsev liittyi ylioppilaana vallankumoukselliseen liikkeeseen, ja sen vuoksi hänet 1886 karkotettiin Siperiaan. Sieltä hän pakeni Sveitsiin, missä hän osallistui 1888–1889 aikakauslehden Svobodnaja Rossija ('Vapaa Venäjä') julkaisemiseen. Sveitsistä karkotettuna hän lopulta meni Lontooseen, missä hän yhdessä Sergei Stepnjakin kanssa ryhtyi keräämään aineksia Venäjän vapausliikkeen historian esitystä varten. Työn tuloksena ilmestyi 1897 historiallinen käsikirja 'Yksi vuosisata'. Samaan aikaan hän perusti aikakauslehden Narodovolets, jonka kolmannen vihkon ilmestyttyä Venäjän lähetystö nosti häntä vastaan syytteen yllytyksestä keisarin murhaan, ja hänet tuomittiin 1898 puolentoista vuoden rangaistustyöhön. Burtsev kielsi kuitenkin aina olevansa terroristi.[2]

Lokakuun manifestin julkaisemisen jälkeen Burtsev palasi 1905 Pietariin, missä hän julkaisi Lontoossa perustamaansa historiallista aikakauskirjaa Былое[3] (Byloje, ’Entisyys’). Taantumuksen päästessä valtaan hän muutti 1906 Suomeen ja 1907 Pariisiin. Siellä hän julkaisi kesällä 1909 Le Matin -lehdessä huomiota herättäneet paljastuksensa Venäjän salaisesta poliisista, sen menettelytavoista ja agenteista. Ensimmäisen maailmansodan puhjettua 1914 hän palasi jälleen Venäjälle, mutta hänet vangittiin heti hänen päästyään Suomeen ja hänet vietiin Siperiaan, mistä hän kuitenkin sai pian palata jonnekin Pietarin ulkopuolelle. Vallankumouksen aikana Burtsev esiintyi bolsevikkien vastustajana ja asettui uudelleen ulkomaille.[2]