Vjatkanhevonen

Vjatkanhevonen on monipuolinen, sisukas ja kestävä rotu. Sitä käytetään ratsastukseen, ajoon ja kevyeen työhön. Rotu on luonteeltaan aulis ja rehellinen sekä helppo käsitellä.[2]

Vjatkanhevosella on pieni pää ja paksu, vahva kaula. Lavat ovat voimakkaat, runko syvä ja lautaset lihaksikkaat. Jouhet ovat tuuheat ja talviturkki paksu. Väri on yleisimmin hallakko tai rautiaan- tai ruunikonpäistärikkö, joskus ruunikko.[3][2] Keskikorkeus on 140 cm ja keskipaino 400 kg.[1] Vuonna 1917 rotu oli jo sukupuuton partaalla, ja Venäjän vallankumouksen jälkeen tehtiin joitain yrityksiä sen pelastamiseksi.[3] Vuonna 2003 vjatkanhevosia oli noin 560,[1] ja vuonna 2007 se mainittiin FAO:n vaarantuneiden eläinrotujen luettelossa.[4]

Vjatkahevosen kehittymiseen ovat vaikuttaneet Kirovin, Udmurtian ja läntisen Permin alueiden maasto ja ilmasto. Rodun ulkomuotoon ovat ehkä vaikuttaneet Novgorodin siirtolaisten 1300-luvulla Pohjois-Venäjälle tuomat eestinhevoset ja klepperit sekä myöhemmin Uralin kaivoksille tuodut eestinhevoset.[3] Vjatkanhevonen oli tunnettu työhevosominaisuuksistaan, kestävyydestään, nopeudestaan ja taloudellisuudestaan. 1800-luvun alkupuolella sitä käytettiin usein vetämään troikkaa, ja joitakin yksilöitä vietiin Vjatkasta muun muassa Puolaan.[3] Myös konikponien uskotaan vaikuttaneen vjatkanhevoseen.[5][2]