Viulukonsertto (Beethoven)

Ludwig van Beethovenin viulukonsertto D-duuri op. 61 on säveltäjänsä ainoa viulukonsertto. Konserton tilasi viulutaituri Franz-Joseph Clement (1780–1842), ja konsertto sai kantaesityksensä Wienissä 23. joulukuuta 1806. Kantaesitystä arvioitiin varauksellisesti, koska muusikot saivat nuotit vasta esityspäivän aamuna. Aikalaiset valittivat, että konsertosta puuttui jatkuvuutta ja se oli pitkäveteinen.

Muzio Clementin ehdotuksesta Beethoven sovitti konserton myöhemmin pianolle ja orkesterille (op. 61a). Konsertto julkaistiin painettuna vuonna 1808, ja painettu laitos on omistettu säveltäjän nuoruudenystävälle Stephan von Breuningille.

Viulukonserton voittokulku alkoi vuonna 1844, kun Joseph Joachim ja Felix Mendelssohn järjestivät Lontoossa historiallisen esityksen. Konsertosta tuli viulukonserttokirjallisuuden perusteoksia, ja se vaikutti voimakkaasti lajityypin kehitykseen.

Konserton tunnetuimmat kadenssit lienevät Fritz Kreislerin laatimat.

Beethovenin viulukonserton osat:

  1. Allegro ma non troppo
  2. Larghetto – attaca
  3. Rondo (Allegro)

Kirjallisuutta
  • Matthews, Denis: Beethoven. Suomentanut Riitta Kauko. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-10797-6.
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.