Vittorio Alfieri

Vittorio Alfieri (16. tammikuuta 1749 Asti – 8. lokakuuta 1803 Firenze) oli italialainen näytelmäkirjailija, runoilija, esseisti ja näyttelijä. Hänen tunnetuimmat teoksensa ovat tragedioita, ja häntä pidetään Italian teatterihistorian merkittävimpänä tragediakirjailijana. Alfieri kirjoitti kuitenkin myös useita satiireja, komedioita, runoutta ja poliittisia esseitä. Hän oli omaksunut ranskalaisilta valistusfilosofeilta vapauden ja ajatuksen, ja hänen itsevaltiudensa vastustus näkyi useissa hänen teoksissaan.

Vittorio Alfieri
Kreivi Vittorio Alfierin muotokuva, François-Xavier Fabren tekemä öljymaalaus vuodelta 1797.
Kreivi Vittorio Alfierin muotokuva, François-Xavier Fabren tekemä öljymaalaus vuodelta 1797.
Henkilötiedot
Syntynyt16. tammikuuta 1749
Asti
Kuollut8. lokakuuta 1803 (54 vuotta)
Firenze
Ammatti näytelmäkirjailija, runoilija, esseisti, teatterinäyttelijä
Kirjailija
Tuotannon kieliranska, italia
Tyylilajit tragedia, komedia, satiiri
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
www.fondazionealfieri.it
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Elämä

Nuoruus

Alfieri syntyi 1749 arkistokraattiseen perheeseen. Hän opiskeli joitakin kursseja Torinon kuninkaallisessa akatemiassa. Vuonna 1766 Alfieri aloitti niin sanotun grand tour -matkan Italiassa ja muualla Euroopassa.[1] Alfieri matkusteli vuoteen 1775. Se ei ollut kuitenkaan tyypillinen ajan yläluokkalaisten matkustuskiertue, sillä omaelämäkertansa mukaan hän pakeni matkallaan jatkuvaa tyytymättömyyttään.[2]

Matkojensa aikana Alfieri löysi Englannista poliittisen vapauden, josta tuli hänen ihanteensa. Rankassa hän tutki kirjallisuutta, joka vaikutti häneen syvästi. Hän luki Voltairea, Jean-Jacques Rousseauta ja Montesquieutä.[3]

Ura kirjailijana

Alfieri palasi 1775 Torinoon ja kirjoitti tragedian Cleopatra, jota esitettiin Carignano-teatterissa. Teos oli suosittu, ja sen ansiosta Alfieri jatkoi kirjallista uraansa ja suuntautui tragediaan sijasta satiirin, jota hän oli kokeillut jo teoksessaan Esquisse du jugement universal (1773).[2]

Alfierin ensimmäinen kypsä teos on tragedia Filippo.[2] Sen hän sai valmiiksi 1775, mutta muokkasi sitä kolmesti vuosien 1776–1781 välisenä aikana. Se kertoi Alfierin teokselle tyypillisesti voimakkaasta tyrannista, jollaiset hallitsivat hänen tragedioitansa loppuun asti.[4]

Alfieri asui 1781–1783 Roomassa, missä hän näytteli Antigonessa ja missä hänet valittiin 1783 Accademia dell’Arcadiaan nimellä Filacrio Eratrastico.[1] Alfieri julkaisi ensimmäiset kymmenen tragediaansa Sienassa 1783. Filippon lisäksi merkittävimmät teoksista olivat kirjoitettu kreikkalaisten tragedioiden pohjalta. Alfieri ei osannut kreikkaa, joten hän oli tutustunut tragedioihin Pierre Brumoyn Théâtre des Grecs -teoksen kautta.[4]

Alfieri asui 1787–1792 Pariisissa.[1] Hän ei ollut tyytyväinen tragedioidensa Sienan-painoksiin, vaan valvoi Pariisissa henkilökohtaisesti laajempaa toista painosta teoksistaan. Siinä oli kymmenen jo julkaistun näytelmän lisäksi yhdeksän uutta näytelmää. Siinä julkaistiin ensimmäisen kerran myös Alfierin mestariteoksina pidetyt Saul ja Mirra.[5]

Alfieri eli Pariisissa Englannin kruununtavoittelijan Charles Edward Stuartin vaimon Louise Stolberg-Gedernin kanssa.[6] Ranskassa Alfieri seurasi myös innostuneena Ranskan vallankumousta, kunnes pakeni takaisin Italiaan.[1]

Alfieri asettui Firenzeen, jossa jatkoi uraansa kirjailijana.[1] Siellä hän kirjoitti toisen osan lyhyistä epigrammeistaan, Ranskan väkivaltaa satirisoineen teoksen Il misogallo ja kuusiosaisen teoksen Commedie.[6] Hän kirjoitti myös omaelämäkertaansa Vita scritta da esso, joka julkaistiin postuumisti 1806. Sen lisäksi hän opiskeli kreikkaa ja käänsi kreikkalaisia tragedioita.[1]

Kuolema
Antonio Canovan veistämä Alfierin hautamuistomerkki.

Alfieri kuoli vuonna 1803, ja hänen hautamuistomerkkinsä Basilica di Santa Croceen veisti Antonio Canova.[1]

Tyyli ja merkitys

Alfieria pidettiin aikanaan uutena Sofokleena, ja hän on Italian teatteritaiteen merkittävin tragediakirjailija. Alfieri uudisti Euroopan dramaturgista perinnettä kuoleman esittämisen suhteen. Hän irtautui topoksesta, jossa sankarit kokivat ”kauniin kuoleman”. Hänen teoksissaan monet sankareista puukottavat itsensä kuoliaaksi.[7]

Alfieri hajotti teksteissään yksitoistatavuiset vuorosanat, jotta hän sai aikaan jopa viisi muutosta yhteen vuoroon. Hän käytti myös usein vuoropuheessa yksitavuisia sanoja, erityisesti persoonapronomineja ja adverbejä. Näin Alfieri loi ”epätodellisen” ja intensiivisen kielen, jonka tarkoituksena oli osoittaa hahmojen esittämien hyveiden ja paheiden äärimmäisyys.[4] Alfierin tyylin tarkoituksena oli dramatisoida hänen ajatuksensa despotismista ja ancien régimen mahdollisesta lopusta.[8]

Valikoidut teokset
Vittorio Alfieri, in Le opere di Vittorio Alfieri, 1809

Suomennettu tuotanto

Teoksessa Italian kirjallisuuden kultainen kirja (toim. Tyyni Tuulio, Helsinki: WSOY 1945) on kaksi tekstinäytettä Alfierin tuotannosta:

  • Saul (katkelma näytelmästä Saul)
  • Matka Pohjolassa (ote teoksesta Vita)

Näytelmät
  • Tragedie, vol. 1 (julkaisuvuosi 1783; teokset Filippo, Polinice, Antigone ja Virginia)
  • Tragedie, vol. 2 (1783; teokset Agamennone, Oreste ja Rosmunda)
  • Tragedie, vol. 3 (1785; teokset Ottavia, Timoleone ja Merope)
  • Tragedie, vol. 4 (1788; teokset La congiura dei Pazzi, Don Garzia, Saul, Agide ja Sofonisba)
  • Tragedie, vol. 5 (1789; teokset Bruto Primo, Mirra ja Bruto Secondo)
  • Commedie (1807; teokset La finestrina, Il divorzio, L’uno ja L’antidoto)
  • Cleopatra (1814)

Runot
  • ”L’America libera” (1788)
  • ”Parigi sbastigliato” (1789)
  • ”L’Etruria vendicata” (1789)
  • ”Rime” (1788–1789)
  • ”Il Misogallo” (1814)

Esseet
  • Parere sull’arte comica in Italia (1787)
  • Pangegirico di Plinio a Trajano (1787)
  • La virtú sconosciuta (1788)
  • Del principe delle lettere (1789)
  • Della tirannide (1790)

Omaelämäkerta
  • Vita scritta da esso (1806)[1]

Lähteet
  • Brand, Peter & Pertile, Lino (toim.): The Cambridge history of Italian literature. Cambridge: Cambridge University Press, 2001. ISBN 0-5-2166622-8.
  • Marrone, Gaetana (päätoim.): Encyclopedia of Italian Literary Studies. New York, NY: Routledge, 2007. ISBN 978-1-57958-390-3.

Viitteet
  1. Marrone, s. 22–23.
  2. Brand & Pertile, s. 387.
  3. Vittorio, Count Alfieri Encyclopædia Britannica. 2016. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 31.3.2016. (englanniksi)
  4. Brand & Pertile, s. 388.
  5. Brand & Pertile, s. 389.
  6. Brand & Pertile, s. 391–392.
  7. Marrone, s. 19.
  8. Marrone, s. 20.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.