Visiiri (muinainen Egypti)

Visiiri (muinaisegyptiksi djat, tjat tai tjati) oli muinaisessa Egyptissä pääministeriä vastaava virkamies ja maan hallituksen johtaja. Visiirillä oli Egyptissä eniten valtaa kuninkaan jälkeen. Visiiri johti Egyptin hallituksen jokapäiväistä toimintaa ja toteutti kuninkaan linjaukset jakamalla tehtävät hallituksen osastojen kesken. Visiirin alla olivat Egyptin maatalous, talous, laki, sotavoimat, arkkitehtuuri, sisäasiat ja uskonto. Visiiri toimi myös suurten monumenttien kuten pyramidien ja temppelien valvojana sekä usein myös suunnitteli ja rakennutti ne.[1]

Visiiriltä vaadittiin hyvin monipuolista osaamista: hänellä oli oltava kirjurin koulutus sekä kirjanpitäjän, arkkitehdin, asianajajan, tuomarin, historioitsijan, maanviljelijän ja papin taidot. Hänen edellytettiin noudattavan maatin lakia, ja hän kantoikin Maat-jumalan amulettia virkatunnuksenaan. Visiirin odotettiin myös olevan rehellinen, harkitseva ja tasapuolinen tuomioissaan.[1]

Kuningas valitsi visiirin yleensä omien sukulaistensa joukosta. Usein visiiriksi nousi kuninkaan poika. Visiirit olivat kahta poikkeusta lukuun ottamatta miehiä. Uuden valtakunnan aikana 1570–1069 eaa. Ylä-Egyptillä ja Ala-Egyptillä oli kummallakin oma visiirinsä. Visiirin virka lakkautettiin sen jälkeen, kun Egyptistä oli tullut Rooman provinssi vuonna 30 eaa.[1]

Eräs tunnetuimmista visiireistä oli Imhotep (2667–2600 eaa.), joka palveli faarao Djoseria. Hän ei poikkeuksellisesti ollut kuninkaan omasta perheestä vaan omilla ansioillaan asemaansa noussut tavallinen egyptiläinen.[1]