Visiiri

Visiiri (arab. وزير‎, wazīr) oli islamilaisessa maailmassa korkea-arvoinen ministeriä vastaava poliittinen virkamies ja joskus myös uskonnollinen neuvonantaja. Nimitys on persialaislähtöinen ja merkitsee avustajaa. Visiirejä toimi muslimimonarkioissa kalifien, emiirien, ja sulttaanien palveluksessa.

Osmanien valtakunnassa suurvisiiri oli vuoteen 1922 pääministeriä vastaava valtion korkein virkamies.[1]

Etymologia

Termin persialaistaustaan (pers. ‏ وزير‎ vazīr) viittaisi päätöstä tai lakidokumenttia merkitsevä sana vizīr, sekä itä-Persian avestankielinen sana vīcira, joka tarkoittaa säätäjää, asettajaa. Kuitenkin sana wazir esiintyy koraanissa (Totisesti, Me annoimme Moosekselle Pyhän Kirjan ja määräsimme hänen veljensä Aaronin hänen avustajakseen), jossa yhteydessä wazir tarkoittaa auttajaa tai avustajaa. Ajan saatossa "avustaja" tuli merkitsemään "sijaista" tai "edustajaa" ja Abbasidien kalifaatissa wazir tarkoitti seuraavaksi ylintä siviilivirkamiestä kalifin jälkeen. Tämä viittaisi termin arabilais-islamilaiseen taustaan.[2]

Visiiri Osmanien valtakunnassa

Visiireille annettuja arvonimiä olivat mm. pašša, sāhib, āsaf, wekil, nāzir ja lala.[2] Tyypillisesti visiirille myönnettiin paššan arvonimi.[3]

Osmanien valtakunnassa visiirit olivat korkea-arvoisimpia virkamiehiä. He olivat keisarillisen neuvoston jäseniä ja toimivat hallinnollisissa tehtävissä, jotka vastaavat nykyajan ministerin tehtäviä. Myös strategisesti tärkeiden provinssien, kuten Egyptin ja Unkarin provinssien kuvernöörille sekä janitsaarien päällikölle ja laivaston suuramiraalille saatettiin myöntää visiirin arvo. Myös osa 1800-luvun kabinettiministereistä kantoi visiirin virkanimeä.[3]

Ensimmäinen osmanien visiiriksi nimitetty oli Alaeddin pašša, joskin hänet on myöhemmin luettu suurvisiiriksi, sillä hänen toimenkuvansa vastasi myöhemmin käyttöön otettua suurvisiirin virkaa. Vuodesta 1385 aina Konstantinopolin valtaukseen 1453 saakka osmanien visiirit ja suurvisiirit tulivat nimenomaan Çandarli-suvun jäsenistä. Tällöin petosta epäillyt Mehmed II Valloittaja teloitutti suurvisiirinsa ja asetti tilalle yhden kenraaleistaan. Tästä muutoksesta lähtien visiirit ja suurvisiirit olivat usein sotilastaustaisia 1600-luvun alkuun saakka. Samana aikakautena monet visiireistä olivat syntyperältään muita kuin turkkilaisia ja he olivat usein taustaltaan kristittyinä syntyneitä orjia. Erityisesti 1430–1550 suuri osa visiireistä tuli köyhiltä seuduilta Albaniasta sekä slaavilaisilta alueilta. Heidät oli värvätty orjiksi devshirme-järjestelmän kautta osmanien sotaretkien yhteydessä. Tämän jälkeen monet visiirit tulivat samoista syistä Kroatiasta, Unkarista ja Itävallasta. Orjista onnekkaimmat ja kyvykkäimmät olivat saaneet korkeatasoisen koulutuksen joko hovissa tai muissa osmanien instituutioissa, ja he saattoivat nousta urallaan jopa valtakunnan toiseksi tärkeimmäksi mieheksi.[2]

Visiirin virka ei aina tuonut turvaa kantajalleen, sillä sulttaanin epäsuosioon joutuminen saattoi merkitä jopa kuolemaa. Jotkut visiirit osallistuivat juonitteluihin ja kapinojen sytyttämiseen. Erityisesti Kösem Sultanin aikana 1600-luvun alkupuolella hovissa juoniteltiin paljon ja visiireistä muodostuvan korkeimman neuvoston henkilöstöä vaihdettiin tämän tästä. [2]

Visiirit populaarikulttuurissa

Katso myös

Lähteet
  1. Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1966, osa 8, palsta 734
  2. Bearman, Bianquis, Bowsworth, Donzel, Heinrichs et al.: The Encylopaedia of Islam (vol. 11, W–Z), s. 185–196. Brill. ISBN 90-04-12756-9.
  3. Selcuk Aksin Somel: Historical Dictionary of the Ottoman Empire, s. 321. Scarecrow Press, 2003. ISBN 0-8108-4332-3.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.