Virvonta

Virvonta tai virpominen on suomalainen lasten perinne, jossa käydään pääsiäisaikaan koskettamassa koristelluilla pajunkissavitsoilla toivottaen onnea ja terveyttä lorumuodossa yleensä naapurustolle.[1][2] Nykyaikana lapset ovat usein pukeutuneina pääsiäisnoidiksi[1].

Ortodoksinen fresko, jossa kuvataan Jeesuksen Jerusalemiin ratsastusta. Freskossa lapsi tervehtii Jeesusta palmunoksalla.

Vuoden 2023 virpomispäivä on pääsiäistä edeltävä sunnuntai eli palmusunnuntai 2. huhtikuuta.[3] Palmusunnuntai on perinteisesti yleisin virpomispäivä mutta esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla tapa on sijoittunut Pääsiäispäivää edeltävään lauantaihin.

Pikkunoidaksi pukeutunut virpoja on lähdössä kierrokselle virpomisoksineen ja koreineen. Kerava 1998.

Virpominen on jo varhaiskristilliseen aikaan kuulunut tapa. Tätä osoittaa, että suomen kielen sana virpa on saatu muinaisvenäläisestä muodosta. Tätä vastaa nykyvenäjässä verba (ven. верба).[4] Sana virvonta on yhteydessä notkeaa oksaa tarkoittavaan virpi-sanaan[5]. Virvottaessa pajunkissakimppua heilutetaan virvottavan edessä ja lausutaan virvontaluku eli -loru. Virvottavalle annetaan vitsa ja virpoja saattaa saada palkkioksi makeisia. Yleisesti käytössä oleva virvontaluku on:

»Virvon varvon tuoreeks terveeks tulevaks vuodeks. Vitsa sulle, palkka mulle".[6][7]»

On myös muita loruja, kuten "Miepä virvon vitsasella. Varvon koivun oksasella. Sulle toivon terveyttä oksan myötä virkeyttä – –." Alun perin virvonta on Raja-Karjalan ortodoksiseen kristillisyyteen liittyvä siunaava palmusunnuntain perinne. Ortodoksisen väestön piirissä tapa on yhä osa kirkollista perinnettä. Pajunoksat siunataan kirkossa palmusunnuntain aattolauantain vigilia-jumalanpalveluksen yhteydessä. Vigiliassa pappi siunaa pajunoksia ja jakaa niitä seurakuntalaisille jumalanpalveluksen jälkeen. Kotona lapset koristelevat siunatut oksat aamulla. Jos mahdollista, lapsi virpoo oksilla ensin omat kumminsa, sitten muut sukulaiset ja naapurit palmusunnuntaina.[4] Suomen ortodoksinen kirkko suosittelee virpomaloruksi seuraavaa:

»Virvon varvon vitsasella, tällä pajunoksasella Herramme Jeesuksen Kristuksen Jerusalemiin ratsastamisen muistoksi. Jumala sinua siunatkoon.»
(Suomen ortodoksinen kirkko: Viime hetken vinkit virpojille[8])

Virvonta on tehty Jeesuksen palmunlehvätervehdyksen muistoksi. Se on toiminut siunauksena, terveyden tuojana ja pahan karkottajana. Pajunvitsojen voima pohjautuu kansan kristillisen käsityksen mukaan maailman voimakkaimman persoonan, Jeesuksen koskettamiseen. Pyhitetyllä vedellä siunaamisen mukana oksiin siirtyy tämän näkemyksen mukaan "Jeesuksen väkeä" aina Jerusalemin palmunlehvätervehdyksen ajoilta.[4] Pajuissa on vanhastaan ajateltu olevan taikavoimia. Suomalais-ugrilaisilla kansoilla on oksanheilutuksella ollut tapana karkottaa pahoja henkiä.[9] Pajunoksa annettiin virvotulle virpomisluvun päätteeksi ja palkka tultiin noutamaan pääsiäislauantaina[10]. Pohjanmaalla noidiksi eli trulleiksi pukeutuneet lapset käyvät trullittamassa pääsiäislauantaina ja palkka saadaan "virpomisen" päätteeksi.[11] Perinteisesti virpovat lapset saivat virpomispalkkion vasta tulevana sunnuntaina, kun pääsiäispaasto oli päättynyt. Sittemmin palkkion, esimerkiksi pullan, saattoi Karjalassa saada heti. [4] Palkka on ortodoksisessa perinteessä tyypillisesti ollut pääsiäisenä annettu punaiseksi maalattu kananmuna, suklaamuna tai vastaavaa. Virvottaessa saadut siunatut virpovitsat on tapana säilyttää kodin ikonien päällä koko pääsiäiskausi eli helatorstaihin saakka. Tämän jälkeen ne hävitetään polttamalla.[12]

Virvontaperinne siirtyi sotien jälkeisenä aikana koulujen ja lastentarhojen välityksellä yleissuomalaiseksi tavaksi. Siihen lomittui Keski- ja Länsi-Suomen kansankulttuurin tapa pukeutua pääsiäistrulleiksi. Nämä tavat sulautuivat osaksi yhteen.[4] Suomen ortodoksinen kirkko on arvostellut sitä, että pikkulapset puetaan noidiksi ja kiertävät virpomassa tuntemattomia (raha)palkan toivossa. Tämä on heidän mukaansa länsisuomalaisen pääsiäisnoitaperinteen ja itäsuomalaisen virvontaperinteen sekoittamista.[9] Länsi-Suomessa virvontaa ei ole vanhastaan harrastettu.[13][14][15] Noita-asuisten lasten toimittama virpominen on kuitenkin läheistä sukua yleispohjoismaisille kevätperinteille, joissa esiintyy niin noidaksi pukeutumista kuin oksien koristelemista ja niillä ”piiskaamistakin”. Esimerkiksi Ruotsissa lapset ovat jakaneet pääsiäisvitsoja (påskris) ja -kortteja pääsiäisämmiksi pukeutuneina, Tanskassa ja Norjassa taas koristellaan laskiaiseksi oksia (fastelavnsris), joilla lapset ovat perinteisesti ”piiskanneet” vanhempansa hereille aamulla.