Virpi Sarasvuo

Ensimmäisiin MM-hiihtoihinsa Kuitunen osallistui Ramsaussa 1999. Tuolloin hän oli viiden kilometrin 35:s. Seuraavana talvena hän vakiinnutti paikkansa maailmancupin pisteillä ollen parhaimmillaan 15:s.

Kaudella 2000–2001 Kuitunen nousi kansainväliselle huipulle ja yllätti voittamalla kultaa Lahden MM-hiihtojen takaa-ajossa. Kuitunen oli myös mukana Suomen hopeaa voittaneessa viestijoukkueessa, mutta mitali hylättiin, kun Kuitunen ja Milla Jauho jäivät kiinni Hemohesin käytöstä. Kuituselle langetettiin kahden vuoden kilpailukielto, eikä kiellon pituus muuttunut, vaikka hän ja Jauho asiasta valittivatkin. Asiaa käsiteltiin Hiihtoliiton ja hiihtäjien välillä välimiesoikeudessa. Välimiehenä toiminut professori Ari-Matti Nuutila katsoi, että Kuitunen ja Jauho eivät tienneet joukkueen lääkärin antaneen tiputuksessa kiellettyä ainetta.[4] Kuitunen sai pitää voittamansa takaa-ajon kultamitalin, koska hän oli kilpailun jälkeen antanut puhtaan dopingnäytteen.[5]

Suomen hiihdon entinen päävalmentaja Kari-Pekka Kyrö esitti vuonna 2008, että Kuitunen olisi ollut tietoinen asiasta. Kyrön mukaan Kuitunen keskeytti Brussonin hiihtokilpailun joulukuussa 2000 tahallaan annettuaan edellisenä päivänä liian suuren hemoglobiiniarvon. Kyrö oli sopinut FIS-pomon kanssa asiasta.[6][7]

Kuitunen teki paluun seuraaviin MM-hiihtoihin Val di Fiemmessä 2003. Hänet valittiin joukkueeseen, koska hänellä oli automaattinen oikeus osallistua takaa-ajoon hallitsevana maailmanmestarina. Kuitunen sijoittui 16:nneksi ja pääsi mukaan Suomen viestijoukkueeseen, joka hiihti hopealle. Mitali kuitenkin hylättiin tälläkin kertaa, koska joukkueessa hiihtänyt Kaisa Varis oli jäänyt kiinni EPO:n käytöstä.

Maailmancupkaudella 2003–2004 Kuitunen voitti ensimmäisen maailmancupin osakilpailunsa (ensimmäinen suomalainen maailmancup-voitto normaalimatkoilla sitten Lahden doping-skandaalin), sijoittui kolme kertaa palkintokorokkeelle ja oli loppupisteissä kuudes. Seuraavalla kaudella 2004–2005 hän oli Oberstdorfin MM-hiihtojen yksi suosikeista, koska oli voittanut sprintin maailmancupin osakilpailun juuri kilpailujen alla, mutta sairastelu vaikeutti Kuitusen kisoja eikä hän päässyt sprintissä mitalikantaan. Kuitenkin päätösmatkalla 30 kilometrillä Kuitunen voitti MM-hopeaa. Hän voitti kilpailujen jälkeen toisenkin maailmancupin osakilpailun sprintissä, oli sprintticupin pisteissä toinen ja kokonaiscupissa kolmas.

Kausi 2005–2006 alkoi Kuituselta hyvin. Hän sijoittui molemmissa alkukauden perinteisen 10 kilometrin kisoissa toiseksi ja olikin ensimmäisten joukossa, jotka valittiin Torinon olympialaisiin. Takaa-ajosta Kuitunen jäi pois, mutta sprinttiviestissä hän voitti pronssia parinaan Aino-Kaisa Saarinen. Hän sijoittui yhdeksänneksi kymmenen kilometrin perinteisen hiihtotavan kilpailussa, joka oli hänen päämatkansa. Tätä pidettiin pettymyksenä, sillä hän oli puolitoista viikkoa aikaisemmin voittanut saman matkan maailmancupin osakilpailun.[8]

Virpi Kuitunen, Royal Castle World Cup, sprinttikilpailu 2007.

Kauden 2006–2007 Kuitunen aloitti hieman takkuisesti, mutta myöhemmin hän hallitsi sitä. Kuusamon sprintissä hän jäi vielä toiseksi, mutta seuraavana päivänä alkoi hänen neljän osakilpailun mittainen voittoputki maailmancupissa, mihin liittyi mukaan myös yli minuutin erolla toiseksi sijoittuneeseen Marit Bjørgeniin otettu voitto Tour de Skillä. Marraskuun lopulla alkanut voittoputki päättyi vasta 20. tammikuuta 2007 Rybinskissä, jossa hän sijoittui viidenneksi. Ennen MM-hiihtoja Kuitunen ehti voittaa vielä kaksi kilpailua johtaen maailmancupia yli 400 pisteen erolla toisena olleeseen Björgeniin.

Sapporon MM-hiihdoissa Kuitusen ylivoima jatkui. Hän otti kultaa sprinttiviestissä (Riitta-Liisa Roposen kanssa), 4 × 5 kilometrin viestissä (Aino-Kaisa Saarisen, Roposen ja Pirjo Mannisen kanssa) sekä 30 kilometrin perinteisen hiihtotavan kilpailussa ja pronssia henkilökohtaisesta sprinttikilpailusta. Kuitusesta tuli kisojen selvä hiihtokuningatar, vaikka hän kärsi lähes koko kisojen ajan selkäkivuista.[9] Maailmancupissa Kuitunen voitti vielä sprintin Lahdessa ja kokonaiskilpailun peräti 569 pisteen erolla Bjørgeniin. Hän voitti lisäksi niin sprintticupin kuin normaalimatkojen cupinkin.

Kaudella 2007–2008 Kuitunen voitti kymmenen kilometrin perinteisen hiihtotavan kilpailun Davosissa. Tour de Skillä hän voitti kaksi osakilpailua: 3,3 kilometrin prologin Nové Městossa ja 10 kilometrin yhteislähtökisan Val di Fiemmessä. Hän johti kokonaiskilpailua ennen viimeistä osuutta, mutta joutui päästämään Charlotte Kallan edelleen pitkässä loppunousussa ja sijoittui lopulta toiseksi. Helmikuussa Kuitunen voitti 10 kilometrin perinteisen kilpailun Otepäässä ja perinteisen sprintin Tukholmassa. Maaliskuun alkupäivinä hän saavutti voitot niin Salpausselän kisojen kymmenen kilometrin perinteisen kisassa kuin Drammenin sprintissäkin. Kuitunen vahvisti voittonsa maailmancupin finaalitapahtumassa Bormiossa. Hän voitti niin yhteislähtökilpailun kuin 16. maaliskuuta käydyn takaa-ajokilpailunkin. Kokonaiskilpailun lisäksi Kuitunen voitti kaudella 2007–2008 myös normaalimatkojen cupin ja sijoittui sprintticupissa kolmanneksi.

Kuitunen sijoittui maailmancup-kaudella 2008–2009 toiseksi Kuusamon 10 kilometrin perinteisen hiihtotavan kilpailussa ja voitti saman matkan Davosissa. Tour de Skillä hän voitti takaa-ajokilpailun Oberhofissa sekä 10 kilometrin perinteisen kilpailut väliaikalähdöllä Nové Městossa ja yhteislähdöllä Val di Fiemmessä. Kuitunen voitti lopulta Tour de Skin urallaan toistamiseen. Maailmancupin kokonaispisteissä hän oli viides. Liberecin MM-kilpailuissa hän voitti perinteisellä hiihdetyn sprinttiviestin maailmanmestaruuden Aino-Kaisa Saarisen kanssa. 4 × 5 kilometrin viestissä hän hiihti toisen osuuden Suomen kultajoukkueessa. Lisäksi hän sijoittui 10 kilometrin perinteisen kilpailussa neljänneksi.

Virpi Kuitunen Prahassa Tour de Skissä vuonna 2007.

Maailmancup-kausi 2009–2010 ei sujunut Kuituselta odotusten mukaisesti, parhaana saavutuksenaan kuudes sija Otepään kymmenen kilometrin perinteisellä. Kuitunen jätti Tour de Skin kahden osakilpailun jälkeen kesken, koska hän halusi keskittyä Vancouverin olympialaisiin, jotka olivat hänen toiset olympialaisensa. Vancouverissa hän sijoittui perinteisen hiihtotavan sprinttikilpailussa yhdeksänneksi ja 30 kilometrillä 14:nneksi. Viestissä hän hiihti toisen osuuden Suomen pronssijoukkueessa.

Kuitunen ilmoitti Vancouverin olympialaisten jälkeen lopettavansa maastohiihtouransa kauden jälkeen[10], ja hän hiihti viimeisen kansainvälisen hiihtokilpailunsa Falunin maailmancup-kilpailussa 21.3.2010.[11] Viikkoa myöhemmin uransa viimeisissä kilpailuissa Kontiolahden SM-kisoissa Kuitunen oli mukana viestikultaa voittaneessa Kangasniemen Kalskeen joukkueessa ja 30 kilometrin kilpailussa hän hiihti hopealle Aino-Kaisa Saarisen jälkeen.[12][13]