Virpi Miettinen

Virpi Miettinen (s. 10. huhtikuuta 1946[1] Lappeenranta[2]) on vuoden 1965 Miss Suomi. Hän sijoittui vuonna 1965 1. perintöprinsessaksi Miss Eurooppa-, Miss International Beauty- ja Miss Universum -kisoissa. Miss Skandinavia -kilpailuissa hän oli 2. perintöprinsessa. Hän menestyi myös vuoden 1963 Mannekiinikuningatar-kilpailussa, jonka järjesti mannekiinikoulu Sanelma Vuorre.[3]

Virpi Miettinen
Miss Suomi 1965, Virpi Miettinen
Henkilötiedot
Syntynyt	10. huhtikuuta 1946 Lappeenranta
Kansalaisuus	Suomi
Ammatti	evankelista
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Miettinen on kotoisin Porvoosta, mutta hänellä on isänsä Viljon ja äitinsä Eila Kaskisen kautta sukujuuret Viipurissa.[4] Hän toimi mallina muun muassa Pierre Balmainin ja Chanelin muotihuoneella sekä Itävallan kauppahuoneella liki 20 vuotta. Hän työskenteli vuosina 1972–1974 Philip Morrisin varikkoemäntänä F1-kisoissa.[5]

Virpi Miettinen avioitui mainostoimittaja,[6] paroni Caesar von Walzelin kanssa, ja he asuivat Wienissä. Pari erosi virallisesti vuonna 1972.[3] Miettinen meni vuonna 1973 naimisiin diplomaatti Jukka Nysténin kanssa, mutta he erosivat vuonna 1978. Heillä on 1974 syntynyt tytär.[7]

1980-luvulla Miettisen elämä koki haaksirikon. Hän on puhunut julkisuudessa avoimesti alkoholi- ynnä muista ongelmistaan ja uskoontulostaan ja toimii nykyisin Porvoon Sanaseurakunnan evankelistana.[8][9] Miettinen on ollut kokonaan raittiina 1990-luvun alusta lähtien.[10] Sisustusarkkitehti Pekka Perjon (1936–2020[11]) kanssa hän oli naimisissa 11 vuoden ajan.[12] Neljäs aviomies oli Simo Nieminen vuosina 2000–2001.[13]

Matti Heinivaho levytti Miettisestä tämän missivuotena laulun ”Pikkuneiti porvoolainen” ("Fröken Fräken ifrån Fryken"), suomentajana Saukki eli Sauvo Puhtila.[14]

Miettinen on näytellyt elokuvissa Jussi Pussi (ohjaus Ere Kokkonen, 1970) ja Pi pi pil... pilleri (ohjaus Visa Mäkinen salanimellä Frank Siponen, 1982).

Miettisellä todettiin marraskuussa 2002 rintasyöpä.[15]

Virpi Miettinen aloitti 2000-luvun lopulla kansalaisopistossa maalaamisen, joka oli jo nuoruudessa hänelle tärkeä harrastus ja piti ensimmäisen oman taidenäyttelyn vuonna 2012 Haikon kartanossa.[16]