Virpapaju

Virpapaju (Salix aurita) on pajukasvien heimoon kuuluva Euroopassa tavattava kasvilaji.

Virpapaju
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Malpighiales
Heimo: Pajukasvit Salicaceae
Suku: Pajut Salix
Laji: aurita
Kaksiosainen nimi

Salix aurita
L.

Katso myös

  Virpapaju Wikispeciesissä
  Virpapaju Commonsissa

Ulkonäkö ja koko

Virpapaju kuvassa oikealla.

Virpapaju on harittava- ja harvahaarainen pensas, joka kasvaa noin 50–250 cm korkeaksi. Sen haarat ovat hoikahkoja, ruskeanharmaita tai punaruskeita ja kaljuja. Vanhoissa haaroissa on kuoren alla selviä harjuja. Vuosikasvaimet ovat hoikkia, harvaan lyhytkarvaisia tai kaljuja. Lehtisilmut ovat 2–3 mm pitkiä, kaljuja tai karvaisia. Korvakkeet ovat isoja, munuaismaisia ja sahalaitaisia. Lehtilapa on 2,5–5 cm pitkä ja muodoltaan vastapuikea, vinokärkinen, lyhytsuippuinen tai tylppä, poimureunainen ja matalanyhäinen tai ehytlaitainen. Lehti on päältä himmeän tummanvihreä, kurttupintainen ja harvakarvainen, alta vaaleanvihreä ja tiheäkarvainen ja selvästi korkosuoninen. Virpapaju kukkii ennen lehtien puhkeamista touko-kesäkuussa. Norkkoperät ovat lyhyitä ja pienilehtisiä.[1]

Virpapaju voi risteytyä useiden pajulajien kanssa. Suomesta tunnetaan risteymiä pohjanpajun (S. lapponum), tuhkapajun (S. cinerea), raidan (S. caprea), juolukkapajun (S. myrtilloides) ja hanhenpajun (S. repens ssp. repens) kanssa.[1]

Levinneisyys

Virpapajua kasvaa lähes koko Euroopassa aivan mantereen eteläisimpiä, itäisimpiä ja pohjoisimpia osia lukuun ottamatta.[2] Suomessa virpapaju kasvaa paikoitellen hyvin yleisenä koko maassa aina Rovaniemen korkeudelle saakka. Pohjoisempana lajista on vain yksittäisiä havaintoja.[3]

Elinympäristö

Virpapaju kasvaa kosteilla paikoilla, esimerkiksi soiden korpimaisilla reunamilla, kalliosoistumissa, märillä niityillä ja rannoilla.[1]

Käyttö

Virpapajun nuoria oksia on ainakin Ruotsissa käytetty ennen muun muassa korien ja vanteiden raaka-aineena.[2]

Lähteet

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet

  1. Retkeilykasvio 1998, s. 202.
  2. Den virtuella floran: Bindvide (ruotsiksi) Viitattu 25.11.2009.
  3. Lampinen, R. & Lahti, T. 2009: Kasviatlas 2008. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki.Kasviatlas 2008: Virpapajun levinneisyys Suomessa Viitattu 25.11.2009.

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.