Vironruotsi

Vironruotsi (ruots. estlandssvenska, vir. rannarootsi keel) on Virossa historiallisesti laajalti puhuttu ruotsin kielen murre. Vironruotsi kuuluu itäisiin ruotsin murteisiin suomenruotsin ohella.[1] Ruotsin kieli tuli Viroon Ruotsin valtakunnan aikaisten muuttoaaltojen mukana. Maantieteellisesti vironruotsi rajoittuu lähinnä Viron rannikolle ja saaristoon sekä Ukrainan Gammalsvenskbyhyn, jonne muutti vironruotsalaisia Hiidenmaalta 1700-luvun loppupuolella.[2] Joillakin vironruotsin puhuma-alueilla, lähinnä saarilla, on myös ruotsinkielinen nimi: Hiidenmaa (Dagö), Saarenmaa (Ösel), Vormsi (Ormsö) ja Ruhnu (Runö). Myös Noarootsin niemi, joka aiemmin oli saari, tunnetaan nimellä Nuckö.[3]

Ruotsinkielinen kartta Viron rannikosta 1930-luvulta.

Piirteitä

Vironruotsiin on tullut vaikutteita viron kielen ääntämyksestä ja kieliopista. Samoin vironruotsi vaikutti lähialueiden viron kieleen. Vironruotsissa on säilynyt joitakin vanhoja skandinaavisia sanoja, mikä voidaan selittää vironruotsin puhuma-alueen eristyneisyydellä ruotsinruotsista.[4] Vanhojen piirteidenssä takia ruotsinruotsin puhujat eivät välttämättä ymmärrä sitä täysin. Ero on suunnilleen sama kuin viron kielen ja seton kielen välillä.[5]

Murteet

Vironruotsi jakautuu neljään omaan murrealueeseensa: läntinen (Hiidenmaa, Noarootsin niemimaa ja Vormsi), itäinen (Pakrin saaret, Kurkse ja Vipall), Ruhnu-Saarenmaan murteet (Ruhnu ja Saarenmaa) ja Naissaaren murteet (Naissaari).[2] Vironruotsalaiset käyttävät näistä alueista nimitystä Aiboland. Erot murteiden välillä voivat olla suuriakin ääntämyksen, sanaston ja kieliopin osalta.

Nykytilanne

Vironruotsi kielenä on lähes täysin sammunut.[6] Hiidenmaan murre hävisi Hiidenmaalta, mutta se säilyi Ukrainan Gammalsvenskbyssä, jonne Hiidenmaan ruotsin puhujia muutti. Naissaaren murre hävisi 1800-luvun aikana. Toisen maailmansodan loppuun mennessä suurin osa vironruotsalaisista pakeni Ruotsiin. Viroon jäi Neuvostoliiton valtauksen jälkeen noin 1 000 ruotsalaista. Suurimmalla osalla jääneistä oli virolaisia läheisiä, jotka eivät voineet itse lähteä pakoon.[7][8]

Vuosituhannen vaihteessa vironruotsalaisia oli Virossa 300 ja vironruotsia puhuvia henkilöitä 107.[9]

Katso myös

Lähteet
  1. Dahl Östen, Edlund Lars-Erik, Wastenson Leif, Elg Margareta: Sveriges nationalatlas. Språken i Sverige, s. 9–10. Tukholma: Norstedt, 2010. ISBN 978-91-87760-57-0 (inb.). (ruotsiksi)
  2. Språktidningen spraktidningen.se. Arkistoitu 13.6.2020. (ruotsiksi)
  3. Kotimaisten kielten keskus sprakinstitutet.fi. (ruotsiksi)
  4. Vesterinen, Ilmari: Viron perinnekulttuuri. Helsinki: Gaudeamus Kirja, 1997. ISBN 951-662-699-8.
  5. RannarootsiArkistoitu kopio erm.ee. Arkistoitu 26.2.2015. Viitattu 13.6.2020. (viroksi)
  6. Glottlog 4.0 glottolog.org. (englanniksi)
  7. Kärk-Remes, Uile: Estlandssvenskarna i Estland – har upprättat kulturellt självstyre Åbo Akademi. Viitattu 13.6.2020. (ruotsiksi)
  8. Svenska Yle svenska.yle.fi. (ruotsiksi)
  9. Estlandssvenskarnas språkstruktur (pdf) (s. 15) 2018. Göteborgs universitet. Viitattu 4.12.2022. (ruotsiksi)

    Kirjallisuutta
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.