Viron vapaussotureiden liitto

Viron vapaussotureiden liitto (vir. Eesti Vabadussõjalaste Liit) oli kenraalimajuri Andres Larkan ja asianajaja Artur Sirkin 1929 perustama oikeistoradikaalinen järjestö, joka pyrki haastamaan ja muuttamaan parlamentaristisen poliittisen järjestelmän. Kannattajista ja liikkeestä käytettiin nimitystä vapsit (vir. vapsid). Liike lakkautettiin vuonna 1934.

Viron vapaussotureiden liitto
Vapsit

Perustettu 1929
Lopetti 1934
Puheenjohtaja Artur Sirk
Andres Larka
Äänenkannattaja Võitlus (1931-1934)

Järjestön tarkoituksena oli ajaa sotaveteraanien asiaa, mutta liike politisoitui nopeasti. Vuoden 1932 liittokokouksessaan vapsit arvostelivat Viron hallitusta sekä yleensä parlamentarismin heikkouksia.

Historia

Vapsien aattellinen edeltäjä oli Johan Pitkan perustama Valve Liit (Suojelusliitto), joka kiellettiin sen herjaavien lausuntojen vuoksi. Sen seuraajaksi Pitka perusti 1923 Kansallisvapaamielisen puolueen, joka pääsi neljällä edustajalla riigikoguun. Tosin Pitka itse jäi valitsematta.[1]

1921 perustettiin Viron demobilisoitujen sotilaiden liitto EDSL, joka oli alkuun puhtaasti veteraanijärjestö. Se kuitenkin osallistui 1923 riigikogun vaaleihin, mutta sai vain yhden paikan. EDSL:n toiminta hiipui, ja sen sijalle nousi sen paikallisjärjestöistä Tallinnan vapaussotilaiden liitto ja pari muuta paikallisosastoa, jotka yhdessä perustivat 1929 Eesti Vabadusõjalaste Keskliitin. Johtoon nousivat kenraali Andres Larka ja Pitka, mutta vaikutusvaltaisimmaksi tuli kuitenkin karismaattinen Artur Sirk. Vapsien ensimmäinen ja ainoa esiintyminen puolueena yleisissä vaaleissa tapahtui kunnallisvaaleissa tammikuussa 1933.[1]

Viron Vapaussotureiden liiton johtajiin kuulunut Artur Sirk puhumassa järjestön kokouksessa 1930-luvun alussa.

Perustuslakimuutosesitykset 1930-luvulla

Virossa pyrittiin muuttamaan perustuslakia 1932 parlamentarismista toimeenpanovaltaa korostavaan suuntaan. Muutoksista järjestettiin useita kansanäänestyksiä. Riigikogun eli parlamentin esittämä perustuslain muutosesitys torjuttiin kansanäänestyksessä kesäkuussa 1932 äänin 333 107 vastaan–161 595 puolesta. Agraaripuolueen ja kansanpuolueen jo 1929 tekemästä perustuslakiesityksestä suoritettiin kansanäänestys elokuussa 1932, mutta ehdotus hylättiin niukasti 330 632–316 338.

Vapsien perustuslakiesitys ja suosion nousu

Veteraanitoiminnasta jo avoimesti politiikan tielle 1931 siirtyneet vapsit harjoittivat painostusta riigikogun ulkopuolelta ja esittivät useaan otteeseen perustuslakiin muutoksia.[1] Marraskuussa 1932 esitellyn ehdotuksen mukaan riigivanem, parlamentin puhemies, saisi laajat valtaoikeudet. Riigivanemilla olisi oikeus järjestää uudet parlamenttivaalit ja antaa omilla asetuksillaan uusia lakeja sekä nimittää pääministerin johtama hallitus. Vapsit keräsivät riitävän määrän nimiä ja saivat oman esityksen kansanäänestykseen. Perustuslakiehdotuksesta äänestettiin lokakuussa 1933, jolloin selvä enemmistö, 72,7 prosenttia äänestäjistä kannatti muutosta. Poikkeustilan perusteella kielletty vapsien järjestö järjesti voittonsa kunniaksi katumielenosoituksia joihin viranomaiset eivät puuttuneet.[1]

Vapsien suosio kasvoi. Tammikuun puolivälissä pidetyissä kunnallisvaaleissa vapsit menestyivät kaupungeissa.[1] Tallinnan kaupunginvaltuuston 87 paikasta 47 meni vapseille, Tarton 65 paikasta vapsit saivat 33. Vapsien ehdottama perustuslaki astui voimaan 24. tammikuuta 1934 ja huhtikuussa 1934 oli määrä järjestää riigikogun vaalit.

5. maaliskuuta alettiin kerätä nimiä viideksi vuodeksi valittavan riigivanemin vaaleja varten. Vapsien Andres Larka sai 11. maaliskuuta mennessä 52 436 nimeä, Johan Laidoner 18 220 nimeä, pääministeri Päts 8 969 nimeä ja sosiaalidemokraattien August Rei 2 786 nimeä. Näytti siltä että vapsit voittaisivat vaalit, Andres Larkasta tulisi riigivanem ja vapsit voisivat saada jopa yksinkertaisen enemmistön parlamentissa.

Poikkeustila ja järjestön lakkauttaminen

Konstantin Päts ryhtyi toimitusministeristöksi tarkoitetun hallituksensa johdossa toimiin vapsien uhkaavia vaalivoittoja vastaan ja julisti 12. maaliskuuta 1934 Viroon puoleksi vuodeksi poikkeustilan.

Päts määräsi nimien keruun riigivanemin vaaleja varten keskeytettäväksi siinä onnistumatta. Keskeyttämiseen saakka vapsien Larka oli saanut 64 658 nimeä (51 %), Laidoner 38 493 nimeä (30 %), Päts 18 577 nimeä (15 %) ja Rei 5 071 nimeä (4 %).

Päts nimitti Johan Laidonerin ylipäälliköksi, vangitutti vapsien johdon ja lakkautti heidän toimintansa. Vapsien johtohenkilöt saivat lieviä vankeustuomioita, sillä vakavat syytteet raukesivat todisteiden puutteeseen.

Parlamentarismin alasajo

Riigikogu hyväksyi Pätsin toimenpiteet 16. maaliskuuta, minkä jälkeen Päts siirsi sekä riigivanemin että riigikogun vaalit vuoden 1933 perustuslain vastaisesti pidettäväksi myöhemmin. Kumpiakaan vaaleja ei pidetty.

Päts toimi virkaa tekevänä riigivanemina ja kutsui elokuussa 1934 virkaa tekeväksi pääministeriksi riigikogun puhemiehen Karl Einbundin. Riigikogua ei hajotettu, mutta sitä ei myöskään kutsuttu enää puhemiehensä johdolla koolle.

Yksipuoluejärjestelmä ja vapsien vallankaappaushanke

Keväällä 1935 Päts lakkaututti kaikki puolueet, ja puolueita korvaamaan perustettiin hallituksen ohjaama Isamaaliit, jonka pää-äänenkannattaja oli sanomalehti Uus Eesti.

Joulukuussa 1935 paljastui vapsien suunnittelema vallankaappaushanke, ja sen suunnittelijat saivat ankaria tuomioita. Andres Larka tuomittiin 15 vuodeksi pakkotyöhön, mutta hänet armahdettiin joulukuussa 1937. Artur Sirk oli johtanut kaappaushankkeen suunnittelua Suomesta käsin ja saanut apua suomalaisilta heimoaktiiveilta. Hankkeen paljastuminen johti myös Suomessa tutkintaan, jonka seurauksena Suomen viranomaiset lakkauttivat Sinimustat-järjestön, koska sen eräät johtohenkilöt olivat sotkeentuneet tapaukseen.

Vuonna 1936 Päts oli valmis normalisoimaan Viron poliittista tilannetta. Helmikuussa järjestettiin kansanäänestys, jossa kysyttiin, pitäisikö kutsua koolle perustuslakia säätävä kansalliskokous. Ehdotus sai 2/3 kannatuksen. Kansalliskokous valittiin, mutta ilman lakkautettuja puolueita. Se kokoontui helmikuussa 1937 ja hyväksyi heinäkuussa 1938 voimaan astuvaksi uuden perustuslain, jota nimitettiin Pätsin perustuslaiksi.

Lähteet
  1. Erkki Tuomioja, Jaan Tõnisson, Tammi, 2011, sivut 209–225

    Aiheesta muualla


    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.