Viron presidentinvaali 1992

Viron presidentinvaali on epäsuora vaali, jossa valitaan Viron presidentti. Vuoden 1992 presidentinvaalin ensimmäinen kierros järjestettiin Viron uuden itsenäisyyden ensimmäisten riigikogu-vaalien yhteydessä 20. syyskuuta 1992, jolloin Viron kansalaiset saivat äänestää ehdokkaiksi asetetuista neljästä presidentistä. Koska kukaan ehdokkaista ei saavuttanut puolta annetuista äänistä, valinta siirtyi valitun riigikogun tehtäväksi 5. lokakuuta 1992.

Viron presidentinvaali 1992
Viro
20. syyskuuta 1992 (kansanäänestysvaihe)
5. lokakuuta 1992 (Riigikogu-vaihe)
  Lennart Meri Arnold Rüütel
Ehdokas Lennart Meri Arnold Rüütel
Puolue "Isänmaa" -vaaliliitto "Turvallinen koti" -vaaliliitto
  Rein Taagepera Lagle Parek
Ehdokas Rein Taagepera Lagle Parek
Puolue Kansanrintama Kansallinen riippumattomuuden puolue
Presidentti ennen vaaleja

Heinrich Mark

 Uusi presidentti

Lennart Meri
Isänmaaliitto

Edeltävät keskustelut ja presidenttiehdokkaiden nimeäminen

Viro oli itsenäistynyt 20. elokuuta 1991. Sen jälkeen Viron komitea, jossa oli osallisina Viron kansalaisten valitseman Viron kongressin edustajat ja Neuvosto-Viron ajoilta peräisin olevan Korkeimman neuvoston edustajat määrittelivät maalle perustuslain, jonka pohjalta käynnistettiin Viron parlamentin eli riigikogun ja tasavallan presidentin valinnat.

Ensimmäisenä ehdokkaaksi nimettiin suurlähettiläs Lennart Meri, jonka jälkeen nimetyiksi tulivat Neuvosto-Viron presidentti Arnold Rüütel, maantieteilijä Jaks Lankots, Kanadan virolainen lakimies Uno Ruus, kansallisradikaali Lagle Parek, kirjailija Miina Hint ja Amerikan virolainen historioitsija, professori Rein Taagepera. Ehdokkaan tuli saada 10 000 kannattaja-allekirjoitusta 20. elokuuta 1992 mennessä virallistaaksensa ehdokkuuden vaaleja varten.[1] Hint, Lankots ja Ruus eivät yltäneet vaadittuun 10 000 allekirjoitukseen, joten ehdokkaiksi jäi neljä eli Meri, Rüütel, Parek ja Taagepera. Suosikkeina vaaleissa olivat "Isänmaa" -vaaliliiton Lennart Meri ja "Turvallinen koti" -vaaliliiton Arnold Rüütel. Vaikka Taageperan kannatus nousi vaalitaistelun kestäessä, häntä ei nähty haastajaksi Merelle ja Rüütelille. Meren mottona oli "Te saatte hänessä presidentin, joka vie Viron Eurooppaan".[2]

Presidentin kansanvaali syyskuussa 1992

Äänioikeutettuja oli kaikkiaan 689 608, joista 468 605 eli 67,95 prosenttia osallistui 20. syyskuuta 1992 pidettyihin vaaleihin.

Vaaleissa sai Lennart Meri 138 317 ääntä eli (29,52 %), Arnold Rüütel 195 743 ääntä (41,77 %), Rein Taagepera 109 631 ääntä (23,40 %) ja Lagle Parek 19837 ääntä (4,23 %). Virheellisten äänestyslippujen määrä oli 5 077. Koska yksikään presidenttiehdokas ei saanut yli puolta annetuista äänistä, ketään ei valittu. Valinta siirtyi samaan aikaan valitun riigikogun jäsenten tehtäväksi.

Samaan aikaan valitun riigikogun tulokset tukivat sitä, että Lennart Meren mahdollisuudet tulla valituksi riikikogussa olivat korkeat, sillä häntä tukenut "Isänmaa" -vaaliliitto sai 28 edustajaa. Lisäksi Meren valintaa tukevat sosiaalidemokraatit saivat 12 edustajaa eli Meren kannatus lähtökohtaisesti oli 40 edustajaa. Rüüteliä kannattavalla Kansanrintamalla oli 18 edustajaa ja Taageperaa kannattavalla Kansanrintamalla oli 16 edustajaa. Parekia kannattavat kansallisradikaalit saivat 10 edustajaa.[3]

Riigikogun presidentinvaali lokakuussa 1992

Riigikogussa 5. lokakuuta 1992 pidetyssä äänestyksessä annettiin 101 ääntä, joista Arnold Rüütel sai 31 ääntä ja Lennart Meri 59 ääntä. Lisäksi 11 äänilippua hylättiin.[4]

Lennart Meri astui virkaansa seuraavana päivänä 6. lokakuuta 1992 vannottuaan virkavalansa riigikogussa.[5] Presidentiksi valitun Lennart Meren ja hallituksen muodostaneen Mart Laarin tehtävälistassa entisen Neuvostoliiton asevoimien poissaaminen Virosta tuli olemaan heille keskeinen tehtävä, joka onnistuikin elokuun loppuun 1994 mennessä.[6] Muita ratkaistavia asioita olivat rajavalvonta ja kansalaisuuskysymys, koska maassa oli merkittävä ilman kansalaisuutta oleva syntyperältään ei-virolainen väestö.[7]

Lähteet
  1. Viro pitää monipuoluevaalit ensimmäisenä NL:n perillisistä. Helsingin Sanomat, 9.8.1992, s. 26. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 11.2.2021.
  2. Viron presidentinvaali parlamentille. Helsingin Sanomat, 19.9.1992, s. 31. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 11.2.2021.
  3. Viron presidentinvaali parlamentille. Helsingin Sanomat, 22.9.1992, s. 24. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 11.2.2021.
  4. Meri odotetusti Viron presidentiksi - kansansuosikki Rüütel ei saanut parlamentin äänestyksessä riittävää kannatusta. Helsingin Sanomat, 22.9.1992, s. 25. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 11.2.2021.
  5. Viron presidentti Lennart Meri koruttomasti virkaansa. Helsingin Sanomat, 7.10.1992, s. 30. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 11.2.2021.
  6. Viro aloitti vihdoin elämän ilman miehitysjoukkoja. Helsingin Sanomat, 1.9.1994, s. 26. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 11.2.2021.
  7. Meri haluaa "siivota" Viron. Helsingin Sanomat, 26.2.1992, s. 38. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 11.2.2021.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.