Viron kansanpuolue

Viron kansanpuolue (Eesti Rahvaerakond ERE) oli Virossa vuosina 1919–1931 toiminut keskustaoikeistolainen puolue. Sen johtaja oli Jaan Tõnisson.

Puolue syntyi maaliskuussa 1919 Viron perustavan kokouksen vaalien aikana, kun Saksan ja Neuvosto-Venäjän joukot olivat poistuneet maasta. Siihen asti maata oli johtanut Viron väliaikainen hallitus ja sen johtaja Konstantin Päts. Kansanpuolueen perustamisella tähdättiin siihen, että keskustaoikeistolaiset saisivat mahdollisimman paljon paikkoja Viron perustavaan kokoukseen. Uuteen puolueeeseen liittyivät Viron radikaalidemokraattinen puolue ja lähinnä Etelä-Virossa toiminut Viron demokraattinen puolue, jotka olivat marraskuussa 1918 tehneet periaatepäätöksen puolueiden yhdistymisestä. Ne pitivät yhteisen puoluekokouksen 1.−3. maaliskuuta 1919 ja perustivat Viron kansanpuolueen. Puolueeseen liittyi myöhemmin myös osa virolaisten isäntien talonpoikaisliiton eli ETL:n jäsenistä. [1]

Puolue sai vuoden 1919 vaaleissa 25 paikkaa 120:sta ja se oli kolmenneksi suurin puolue. Kokous julisti kesäkuussa 1919 voimaan väliaikaisen perustuslain, jonka mukaan Viro oli riippumaton demokraattinen tasavalta ja sen virallisena kielenä oli viro. Varsinaista perustuslakia laatimaan asetettiin 15-jäseninen komissio. Uusi perustuslaki hyväksyttiin perustavassa kokouksessa 15. kesäkuuta 1920 ja sen mukainen riigikogu aloitti toimintansa joulukuussa 1920. Marraskuussa 1920 pidetyissä riigikogun vaaleissa kansanpuolue sai 10 paikkaa sadasta ja se oli viidenneksi suurin puolue. Vuoden 1923 ja 1926 vaaleissa puolue sai kahdeksan paikkaa ja vuoden 1929 vaaleissa yhdeksän.

Lokakuussa 1931 kansanpuolue yhdistyi kristillisen kansanpuolueen kanssa nimellä Yhdistynyt kansanpuolue ja siihen liittyi tammikuussa 1932 Eesti Tööerakond -puolue. Ne muodostivat Kansallisen keskustapuolueen (Rahvuslik Keskerakond, RKE).