Virojoki (joki)

Virojoki on Kymenlaakson Haminassa, Miehikkälässä ja Virolahdella virtaava 47 kilometriä pitkä joki, joka muodostaa pääosan Virojoen vesistön 60 kilometriä pitkästä pääuomasta. Se laskee Suomenlahteen Virolahdella Virojoen taajamassa.[2][3][5]

Virojoki
Virojoki Virolahdella valtatie 7 sillalta nähtynä.
Virojoki Virolahdella valtatie 7 sillalta nähtynä.
Maat Suomi
Maakunnat Kymenlaakso
Kunnat Hamina, Miehikkälä, Virolahti
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Virojoen vesistö (11)
Pinta-ala 357,42 km² [1]
Järvisyys 3,78 % [1]
Pääuoman pituus 60 km [lower-alpha 1]
Pääuoman osuudet Virojoki ←Kiviniemenjoki ←Sillanpäänjoki ←Myllyoja ←Polvenjoki
Joen uoman kohteita
Alkulähde Virojärvi, Virokoski, Hamina[2]
  60°49′07″N, 27°25′14″E
Laskupaikka Virolahti, Suomenlahti, Virojoki[3]
  60°34′33″N, 27°43′48″E
Läpivirtausjärvet Kaurislampi, Kurvinjärvi, Virojärvi, Kotijärvi, Turanjoki, Säkäjärvi, Rajalampi
Esteet voimalaitos- ja muita patoja
Sivu-uomat Sarasjärvenoja, Onkamaanjoki, Lapinsaara, Ounionjoki
Taajamat Virojoki
Mittaustietoja
Lähdekorkeus 64,9 m [2]
Laskukorkeus 0 m
Korkeusero 64,9 m
Pituus 46,6 km [lower-alpha 1]
Kaltevuus 1,39 m/km
Keskiylivirtaama 31 m³/s (MHQ) [4]
Keskivirtaama 3,9 m³/s (MQ) [4]
Keskialivirtaama 0,3 m³/s (MNQ) [4]
Muuta
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]

Joen kulku

Virojoki alkaa Haminassa sijaitsevan Virojärven kaakkoispäästä, josta joki virtaa heti Miehikkälän kunnan puolelle. Joen pääsuunta on kahdeksan kilometrin matkalla kohti kaakkoa. Alkuosuus on metsätaivalta, jossa joki virtaa mutkitellen eteenpäin syvenevässä laaksossa päätyen Purhon peltoaukealle. Pelloilla siihen yhtyy kuivatetusta Mustajärvestä alkava lyhyt sivupuro ja yli kilometrin alempana siihen yhtyy koillisesta tuleva Ounionjoki. Yhtymäkohdassa joki kasvaa lähes kaksinkertaiseksi. Vielä samalla peltoalueella lännestä tulee Lapinsaara, joka on Lapjärven laskuoja. Kukkulaisessa maastossa joki tekee laajan mutkan, jonka mukaan Joenpolven kulmakunta on nimetty. Mutkan eteläpuolella sijaitsee Uudensillankoski, josta on luonnonsuojelulailla rauhoitettu 900 metrin matkalta [6]. Joenpolvi kuuluu 10-kilometriseen osuuteen, joka päättyy Suur-Miehikkälään. Siellä jokeen yhtyy idästä tuleva Savanjoki, joka alkaa Savanjärvestä. Suur-Miehikkälän eteläosassa sijaitsee Kotijärvi, jonne Virojoki laskee. Kotijärveä ja Turanjokea säännöstellään Pitkäkosken vesivoimalaitoksen toimesta [7].[2][8]

Voimalaitoksen jälkeen joki pysyttelee kulttuurimaisemissa merelle asti. Joki virtaa pian Säkäjärven läpi ja ylittää siinä kuntarajan siirtyen Virolahden kunnan puolelle. Säkäjärven kylä sijaitsee järvestä kolmen kilometrin päässä etelässä. Jokeen yhtyy ennen kylää luoteesta tuleva Onkamaanjoki, joka lisää uoman vesimäärää selvästi. Säkäjärven jälkeen joki käy Rajalammessa kääntymässä, ja tekee sen jälkeen mutkan ennen kuin se alittaa valtatien 7. Viimeisen osuuden loppupäässä, Myllymäellä ennen Virojokea, on joki padottu. Joen virtausta hyödyntää Kantturakosken vesivoimalaitos [7]. Voimalan jälkeen joki kääntyy ensin koilliseen ja sitten jyrkän mutkan jälkeen, se alittaa seututien 170 ja virtaa sitten Virojoen läpi suoraan Suomenlahteen. Joen suisto sijaitsee Virolahden pohjukassa viisi kilometriä Venäjän rajalta.[3][8]

Vesivoimalaitoksia ja säännöstelypatoja

Virojoesta löytyy vesitien sulkevia patoja. Noin 1,9 kilometriä ylävirtaan päin sijaitsee aivan taajama-alueen reunalla Myllykosken myllypato. Hieman ylempänä toimii Kantturankosken vesivoimalaitos, joka on velvoitettu rakentamaan kalatie ja ylläpitämään kalanpoikastuotantoa.[9] Sen sijaan 20 kilometriä ylävirtaan sijaitsevalla Pitkäkosken vesivoimalaitoksella ei ole tällaisia velvoitteita. Suur-Miehikkälässä sijaitsee Toikankosken myllypato ja aivan Virojoen luusuassa on Virokosken myllypato. Sivujoissa vain Onkamaanjoessa on säännöstelypato.lähde?

Virojoen vesistö
Pääartikkeli: Virojoen vesistö
Virojoen mitatut virtaamat vuosilta 1966–1970

Virojoen vesistön valuma-alueen pinta-ala on 357 neliökilometriä ja sen järvisyys on 3,8 %.[1] Vesistö on alle 50 kilometriä pitkä ja suurimmillaan 20 kilometriä leveä. Sen suurimmat sivujoet ovat Onkamaanjoki ja Ounionjoki.[5]

Vaikka seuraavassa mittausjaksossa, joka on kestänyt vain 1966–1970, on vain vähän vuosia, voitaneen joen virtaamien vuodenaikaisista eroista saada alustava kuva. Veden keskivirtaama (MQ) on ollut 3,9 kuutiometriä sekunnissa (m³/s). Joen keskiylivirtaama (MHQ) on ollut 31 m³/s ja keskialivirtaama (MNQ) on ollut 0,3 m³/s.[4]

Katso myös

Huomioita
  1. Pääuoman määritys ja sekä joen että pääuoman pituuden määritys on selostettu artikkelin Virojoen vesistö kappaleessa Pääuoman kulun ja pituuden määritys.

    Lähteet
    1. Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
    2. Virojoki, alkulähde (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos.
    3. Virojoki, suisto (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos.
    4. Hyvärinen, Veli & Gurer, Ibrahim: Virtaama-aineiston tilastoanalyysi. Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja 15. Helsinki: Vesihallitus, 1976. ISBN 951-46-2038-0. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 11.2.2023).
    5. Virojoen vesistö (11) Järviwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 8.2.2023.
    6. Virojoki (Natura 2000-kohde, FI0414013) 18.11.2019. Kaakkois-Suomen ELY-keskus. Viitattu 27.2.2023.
    7. Puntanen, Jarmo: Suomen vesivoimalat ja myllyvoimalat eri julkisista lähteistä koottuina google.com. Google. Viitattu 27.2.2023.
    8. Virojoen vesistö Karttaikkuna. Paikkatietoikkuna. Viitattu 11.2.2023.
    9. Täydennys asiassa "Heinä-Vaajersuon turvetuotantoalueen ympäristölupa (DNRO ESAVI/4301/2019) Helsinki: Etelä-Suomen aluehallintovirasto. Viitattu 27.2.2023.

      Aiheesta muualla
      This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.