Virginiantammi

Puun lehtiä.

Virginiantammi on puu tai suuri pensas. Se kasvaa keskimäärin noin 15-metriseksi ja suurimmillaan noin 35 metriä korkeaksi.[6][2] Runko kasvaa tavallisesti noin 90–120 senttimetriä leveäksi rinnankorkeusläpimitaltaan, mutta saattaa kasvaa noin kaksimetriseksikin. Latvus saattaa kasvaa jopa 46 metriä leveäksi, ja puu on usein latvukseltaan leveämpi kuin korkea.[6][5] Puu voi muodostaa laajoja pensasmaisia juurakon avulla leviäviä kasvustoja. Itäessään siemenestä puu muodostaa maanalaisen alkeisvarren, joka saattaa olla mehevä ja mukulamainen.[2]

Puun kaarna on tummanruskeaa ja halkeilee pieniksi levyiksi.[2] Nuoret versot ovat kellertäviä tai harmaita ja hienokarvaisia tai tähtikarvaisia.[2] Silmut ovat tummanruskeita tai punertavia ja muodoltaan puikeita tai lähes pyöreitä.[2]

Lehdet ovat vastapuikeita, kiila-, tylppä- tai herttatyvisiä ja tylppä- tai suippokärkisiä. Lehtilapa on yleensä 3,5–9 senttimetriä pitkä ja 2–4 senttimetriä leveä. Lehdet ovat ehytlaitaisia tai epäsäännöllisen sahalaitaisia, usein reunoiltaan taakierteisiä. Ne ovat sulkasuonisia, ja niissä on 6–9 suoniparia. Lehdet ovat alapinnaltaan vahapintaisia ja tähtikarvaisia. Yläpinnaltaan ne ovat kiiltäviä, tummanvihreitä ja kaljuja tai harvan tähtikarvaisia. Lehtiruoti on tavallisesti 1–10 millimetriä pitkä.[2] Laji on ainavihanta tai puoliainavihanta, ja yksittäiset lehdet säilyvät puussa noin vuoden. Ne putoavat pois uusien lehtien puhjetessa keväällä tai hieman aikaisemmin.[7][6]

Pähkinät eli terhot kasvavat yksittäin tai pienissä ryhmissä versojen kärjissä.

Virginiantammi on yksikotinen. Pienet hedekukat ja emikukat kasvavat erillisissä kukinnoissa samassa puuyksilössä. Kukinta tapahtuu lopputalvella tai alkukeväästä.[2]

Hedelmä on maljamaisen kehdon ympäröimä pähkinä eli tammenterho. Terhot kasvavat yksittäin tai 2–3 terhon ryhmissä. Maljamainen kehto on 8–15 millimetriä pitkä, 8–15 millimetriä leveä ja vaaleanharmahtavien suomujen peittämä. Pähkinä on 15–20 millimetriä pitkä ja 8–15 mm leveä.[2] Pähkinät ovat tummanruskeita tai mustia. Ne kypsyvät syyskuussa ja varisevat tavallisesti ennen joulukuuta. Useat eläimet käyttävät puun pähkinöitä ravinnokseen ja samalla levittävät siemeniä.[5]

Virginiantammi kasvaa luontaisena Yhdysvaltain etelä- ja itäosissa merenpinnantasosta 200 metrin korkeuteen. Se on yksi Yhdysvaltain kaakkoisosien rannikkoalueiden yleisimmistä puulajeista. Sitä esiintyy Alabaman, Etelä-Carolinan, Floridan, Georgian, Louisianan, Mississippin, Pohjois-Carolinan, Texasin ja Virginian alueilla.[2] Eristyneitä kantoja kasvaa lisäksi Oklahoman osavaltiossa sekä Meksikon pohjoisosien vuoristoissa.[5]

Virginiantammen oksilla kasvaa usein naavatillandsiaa.

Virginiantammi kasvaa avoimissa ainavihannissa metsissä ja pensastoalueilla.[2] Laji viihtyy hiekkapitoisilla mailla ja kestää hyvin maaperän suolaisuutta. Se on hyvin tyypillinen merenranta-alueiden ja hiekkaisten vallisaarten puulaji.[5] Virginiantammi kasvaa usein yhdessä muiden ainavihantien tammilajien kanssa, mutta saattaa kasvaa monenlaisissa sekametsissä monien muiden puulajien kanssa.[5] Lajin tiedetään myös risteytyvän luonnossa useiden muiden tammilajien kanssa.[2]

Lajin elinalueiden ilmasto on keskimäärin suhteellisen kostea. Vuoden keskimääräinen sadanta vaihtelee 810 millimetristä Texasissa 1650 millimetriin osissa Meksikonlahden rannikkoa. Puun levinneisyysalueen keskimääräinen kesälämpötila on 27 celsiusastetta ja talvilämpötila 2–16 celsiusastetta. Puu vahingoittuu herkästi pakkasessa.[5]

Virginiantammi on hyvin altis tulelle. Pienetkin palot vahingoittavat herkästi varsinkin nuorten puiden ohutta kaarnaa, jolloin puut altistuvat hyönteisille ja sienille. Laji on myös altis useille sienitaudeille.[5] Puun oksilla kasvaa usein päällyskasvina naavatillandsiaa (Tillandsia usneoides) sekä Phoradendron-suvun loiskasveja.[5]

Virginiantammen puuaines on raskasta ja kestävää. Sitä on historiallisesti käytetty laajalti rakennusaineena, erityisesti laivojen rakentamisessa. Nykyisin puuta kuitenkin käytetään suhteellisen vähän.[2][5]

Lajia käytetään nykyisin laajalti koristepuuna.[5] Historiallisesti puun pähkinöistä on puristettu öljyä ja taimien maanalaisia alkeisvarsia on käytetty ravinnoksi perunan tavoin. Puuta on myös historiallisesti käytetty lääkekasvina, varsinkin punataudin parantamiseen.[2]

• Kevin C. Nixon: Quercus virginiana Flora of North America. eFloras.org. (englanniksi)
• W. R. Harms: Live Oak, Quercus virginiana Silvics Manual, vol. 2. United States Department of Agriculture Forest Service. Arkistoitu 3.3.2013. Viitattu 20.10.2012. (englanniksi)
• Carey, Jennifer, H.: Quercus virginiana Fire Effects Information System. 1992. United States Department of Agriculture Forest Service, Fire Sciences Laboratory. (englanniksi)