Vipiä

Vipiä[1] (ven. Вы́бье, Vybje) on kylä Leningradin alueen Jaaman piirin Laukaansuun kunnassa Venäjällä. Se sijaitsee Vipiänjoen varrella viisi kilometriä Laukaansuusta luoteeseen. Vuonna 2007 kylässä oli 69 vakituista asukasta[2].

Vipiä
Вы́бье, Vybje

Vipiä ja lähiseudun kylät vuoden 1863 kartalla.

Vipiä

Koordinaatit: 59°40′10″N, 28°13′24″E
Valtio Venäjä
Federaatiosubjekti Leningradin alue
Piiri Jaaman piiri
Kunta Laukaansuu
Ensimmäinen maininta 1571
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
Väkiluku (2007) 69











Kylä mainitaan ensimmäisen kerran Novgorodin Šelonin viidenneksen verokirjassa vuonna 1571[3]. Se on saanut nimensä Laukaanjoen suuhaarasta, joka muodostaa Laukaansuun ”saaren” (ven. Ostrov). Nimen taustalla on venäjän kielen verbi vybit.

Vipiän kanta-asukkaat olivat Kosemkinan luterilaiseen seurakuntaan kuuluneita inkerinsuomalaisia. Ennen 1860-lukua he olivat valtion talonpoikia. Vuonna 1862 kylässä oli 115 asukasta.[4] Sen sukuja olivat Harakka, Hirvi, Jänis, Kokko, Petra, Päähkenä ja Säkki[5].

Kylän pääelinkeinot olivat aikaisemmin maatalous ja kalastus. 1800-luvun lopulta lähtien seudulle muutti myös virolaisia. Vuonna 1896 kylään rakennettiin suomalais-virolainen rukoushuone, joka suljettiin 1930-luvulla[6]. Vuonna 1899 kylä kuului Narvusin volostiin. Sen 200 asukkaasta oli väestönlaskennan mukaan suomalaisia 184 ja romaneja 16. Läsnä olleista 182 henkilöstä kaikki olivat luterilaisia.[7]

1920-luvulta lähtien Vipiä kuului Joenperän kyläneuvostoalueeseen[8][9]. Toisen maailmansodan aikana saksalaiset siirsivät kylän asukkaat Suomeen. Neuvostoliittoon palattuaan heidät karkotettiin sisä-Venäjälle. Ensimmäiset vipiäläiset pääsivät palaamaan kotikyläänsä 1950-luvulla.

Nykyään Vipiän asukaslukua kasvattaa rakenteilla olevan Laukaansuun sataman läheisyys. Kylässä on kerhotalo, ja siellä asuu yhä inkerinsuomalaisia. Vipiäläinen Eino Säkki on toiminut Laukaansuun kunnan päämiehenä.

Lähteet
  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 283. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 9.10.2015).
  2. Administrativno-territorialnoje delenije Leningradskoi oblasti, s. 96. Sankt-Peterburg: Komitet po vzaimodeistviju s organami mestnogo samoupravlenija Leningradskoi oblasti, 2007. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.8.2012). (venäjäksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. Andrijašev, A. M.: Materialy po istoritšeskoi geografii Novgorodskoi zemli, s. 454. Moskva: Imperatorskoje obštšestvo istorii i drevnostei rossijskih pri Moskovskom universitete, 1914.
  4. Spisok naselnjonnyh mest po svedenijam 1862 goda: Peterburgskaja gubernija, s. 211. Sankt-Peterburg: Tsentralnyi statistitšeski komitet ministerstva vnutrennyh del, 1864. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.8.2012). (venäjäksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. Kuusi, Matti. Narvusin suomalaissuvuista. Teoksessa: Ulkosuomalaisia (Kalevalaseuran vuosikirja 62), s. 240. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1982. ISBN 951-717-289-3.
  6. Leningradskaja oblastnaja universalnaja nautšnaja biblioteka: Sprosi u krajeveda (kysymys no 743) reglib.ru. Arkistoitu 29.7.2013. Viitattu 26.8.2012. (venäjäksi)
  7. Materialy k otsenke zemel v S.-Peterburgskoi gubernii. Tom I: Jamburgski ujezd, vypusk II, s. 4, 7–8. Sankt-Peterburg: Otsenotšno-statistitšeskoje bjuro S.-Peterburgskogo gubernskogo zemstva, 1904. Teoksen verkkoversio (viitattu 27.4.2015). (venäjäksi)
  8. Rykšin, P. Je.: Administrativno-territorialnoje ustroistvo Leningradskoi oblasti, s. 240. Leningrad: Izdatelstvo Lenoblispolkoma i Lensoveta, 1933. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.8.2012). (venäjäksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  9. Administrativno-territorialnoje delenije Leningradskoi oblasti, s. 73. Leningrad: Lenizdat, 1973. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.8.2012). (venäjäksi) (Arkistoitu – Internet Archive)

    Aiheesta muualla
    • Suhonen, Seppo: Suomalaisia Inkerin Kurkolanniemellä (1991). Teoksessa: Pietarin tie jatkuu, s. 126–141. Helsinki: Pietari-säätiö, 2005. ISBN 952-99563-0-4.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.