Vinnitsy

Vinnitsy (ven. Ви́нницы, vepsäksi Vingl ~ Vidl[1]) on kylä ja maalaiskunta Leningradin alueen Podporožjen piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Ojattijoen rannalla 75 kilometriä Podporožjesta kaakkoon. Kylässä on 2 300 (vuonna 2007) ja kunnassa 4 300 asukasta (vuonna 2006).

Ojattijokea Vinnitsyssä.
Vanha asuintalo.
Kirkko.
Uudempaa Vinnitsyä.

Historia

Kylän vepsänkielinen nimitys edustaa henkilönimiin pohjautuvaa itämerensuomalaista -l-paikannimityyppiä, mutta sen kantasana on tuntematon.[2] Venäläinen nimi on mukaelma vepsäläisestä.[3]

Vinnitsyn pogosta mainitaan ensimmäisen kerran ruhtinas Svjatoslav Olgovitšin vuonna 1137 antamaan lahjakirjaan tehdyssä lisäyksessä.[4] 1400–1500-luvuilla pogosta kuului Novgorodin Äänisen viidennekseen. 1700-luvulta lähtien kylä oli volostin keskus. Vuosina 1927–1963 se toimi Vinnitsyn piirin hallinnollisena keskuksena. Toisen maailmansodan aikana piirikeskus oli evakuoituna Ozjoran kylään.

1900-luvun puoliväliin saakka Vinnitsy oli Ojatin rannalle viiden kilometrin matkalle levittäytyneiden pienten kylien ryhmä.[4] Vuoden 1926 väestönlaskennan mukaan siihen kuului yli neljäkymmentä kylää. Vinnitsyyn luettiin myös nykyään erillisinä kylinä pidetyt Nekrasovo ja Gribanovskaja. Vuonna 1970 Vinnitsyyn liitettiin Andronovskojen, Davydovskajan, Jakovlevskajan, Jesipovskajan, Kirillovskajan, Kuzminskajan, Romanovskajan, Timofejevskajan ja Tšapajevkan kylät. Velikodvorskajan kylään yhdistettiin Isakovskaja, Jahnovskaja, Maksimovskaja, Miniskaja ja Osipovskaja. Velikodvorskaja liitettiin Vinnitsyn kylään vuonna 1997.

Vinnitsyä pidetään Leningradin alueen vepsäläisasutuksen keskuksena. Kuitenkin vielä 1800-luvun lopulla kylä oli täysin venäläinen.[5] Vepsäläiset alkoivat muuttaa syrjäkylistä Vinnitsyyn sen jälkeen, kun siitä tuli hallintopiirin keskus. Vuonna 1989 vepsäläisiä oli noin kolmannes kylän asukkaista. Monet heistä ovat nopeasti venäläistyneet.

Liikenne ja talous

Vinnitsyn kautta kulkee M18-valtatieltä Domožirovossa haarautuva päällystämätön maantie, joka johtaa Gomorovitšiin Podporožjen ja Vytegran väliselle tielle. Toinen tie johtaa Vinnitsystä etelään Ozjoran, Kurban ja Ladvan kyliin. Kolmas yhdistää Vinnitsyn Averkijevskajan (Tšikozeron) kylään. Vinnitsystä on linja-autoyhteys Pietariin, Podporožjeen sekä piirin eteläisiin kyliin. Aikaisemmin kylässä oli myös pieni lentokenttä.

Kylässä toimii maidon, lihan ja perunan tuotantoa harjoittava maatalousyritys Vinnitskoje. Suurin osa elintarvikkeista tuotetaan kuitenkin yksityispalstoilla.

Kulttuuri ja nähtävyydet

Vinnitsyssä on kaksi lastentarhaa, keskikoulu, kyläkirjasto ja lastenkirjasto, kulttuuritalo ja sairaala. Vuonna 1998 perustettu vepsäläinen kulttuurikeskus pyrkii elvyttämään perinteisiä käsityöammatteja ja kansankulttuuria. Vuosittain vietetään vepsäläistä Elon pu -folklorejuhlaa, johon kerääntyy tuhansia vieraita Leningradin ja Vologdan alueilta sekä Karjalan tasavallasta.

Nähtävyyksiin kuuluvat kylän keskustassa sijaitsevat 1000–1200-lukujen kurgaanihaudat, puinen Neitsyt Marian syntymän kirkko ja Smolenskin Jumalanäidin ikonin kirkko.[4] Lähistöllä sijaitsee Vepsän metsä -luonnonpuisto.

Vinnitsyn kunta

Vinnitsyn kunta sijaitsee käsittää Podporožjen piirin kaakkoisosan. Se rajoittuu pohjoisessa Podporožjen kaupunkiin, koillisessa Voznesenjen kaupunkikuntaan, idässä Vologdan alueeseen sekä etelässä Tihvinän ja lännessä Lotinapellon piireihin.

Keskuskylän Vinnitsyn lisäksi kuntaan kuuluvat Ignatovskojen, Kurban ja Kuzran taajamat sekä 34 kylää: Aleksejevskaja, Averkijevskaja, Baharevo, Fenkovo, Fjodorovskaja, Gribanovskaja, Holodnyi Rutšei, Iljinskaja, Jaroslavitši, Jeremejevskaja, Karmanovskaja, Kazytšenskaja, Kuzminskaja, Lavrovo, Lukinskaja, Makarjevskaja, Matrjonovštšina, Minitskaja, Nekrasovo, Nikulinskaja, Norgino, Ožegovskaja, Pelduši, Savinskaja, Šondovitši, Srednjaja, Tšurrutšei, Tumazy, Vasiljevskaja, Veliki Dvor, Zajatskaja ja Zinovi Navolok.

Lähteet
  1. EKI kohanimeandmebaasi eki.ee. Viitattu 6.11.2010.
  2. Mullonen, I.: Otšerki vepsskoi toponimii, s. 79. Sankt-Peterburg: Nauka, 1994. ISBN 5-02-028155-7.
  3. Mullonen, I.: Otšerki vepsskoi toponimii, s. 71. Sankt-Peterburg: Nauka, 1994. ISBN 5-02-028155-7.
  4. Kultura Leningradskoi oblasti: Vinnitsy enclo.lenobl.ru. Viitattu 6.11.2010. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]
  5. Entsiklopeditšeski slovar Brokgauza i Jefrona (CD-rom): Ojat. Moskva: Adept, 2002 (alkuperäisjulkaisu 1890–1907).

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.