Vingenin kalliopiirrosalue

S. Visten mukaan alueella on 2 159 kuviota, joista 564 ovat kuvioiden katkelmia tai ovat vain yksinkertaisia viivoja tai pisteitä tai muita keskeneräistä kuviota. Jäljelle jääneiden 1 595 kuvion motiivi voidaan tunnistaa. Eläintä esittää 941 kuviota, joista enemmistö 859 esittää peuraeläintä. Peuraeläimistä erottuu 756 saksanhirveä, joka on nykypäiviin asti ollut Länsi-Norjan yleisin ja halutuin suurnisäkäs.[14][13] Muiden eläinten aiheet on harvinaisempaa. Kuvioista on tunnistettu 3 koiraa, 1 karhu, 3 "käärmettä", 2 lintua ja 3 valasta ja noin 8% eläimistä jää tunnistamatta.[15] Lødøenin mukaan piirroksia tunnetaan jo yli 2 200.[3] Monet piirrokset ovat aiheeltaan ja tyyliltään samanlaisia kuin 40 kilometriä etelämpänä sijaitsevalla Ausevikin kalliopiirrosalueella, joka on ajoitettu Vingenin kuvakenttiä nuoremmaksi.[16][15]

Saksanhirvet on piirretty usealla eri tyylillä. Suurimmillaan kuviot voivat olla metrin pituisia ja lähes saman korkuisia. Vingenesetissä on jopa 2 metriä pitkä saksanhirvi. Suurin osa eläimistä ovat huomattavasti pienempiä.[3] Bakkas käytti paljon aikaa luokitellessaan saksanhirvet neljään eri luokkaan. Hammaren-luokassa hirvet olivat piirretty naturalistisesti ja ne olivat hänen mielestään vanhimpia kuvioita. Hirvien päät ovat sopusuhtaiset muuhun vartaloon nähden ja eläinten jalat olivat oikein taivutettuja. Jalkoja piirrettiin kuitenkin vain kaksi. Näitä hän löysi esimerkiksi Vehammaren pääryhmän kuvioista. Hardbakken-luokassa hirvien pää oli jo muuttunut viivamaiseksi, sarvet pelkistyneet pystyviivoiksi, etu- ja takajalat piirrettiin suorilla tai mutkaisilla viivapareilla. Tällaisia piirroksia Bakka löysi Vehammerenistä, Hardbakkenista ja Brattebakkenista. Brattebakken-luokassa monen hirven vartalo sai nyt kolmiomaisen muodon, jollaisia löydetään myös Ausevikin kuvakentistä. Vartalon täytteeksi piirrettiin tiheitä viivakoristeita. Näitä löydettiin esimerkiksi Brattebakkenista, Leitetista ja Hardbakkenista. Elva-luokassa eläimen muoto muuttui melko abstraktiseksi. Sen vartalo muuttui joko viivamaiseksi kaareksi tai muulla tavalla pitkälle pelkistetyksi vartaloksi. Näitä nelijalkaisia eläimiä ei enää tunnista edes hirvieläimiksi. Näitä kuvioiden piirtotyylejä on löydetty Vehammarenista, Lægdasta, Hardbakkenista ja Leitetista.[6][15]

Ihmishahmot, tai niihin verrattavat antropomorfiset hahmot, ovat monimuotoinen ryhmä. Osa piirroksista ovat tikku-ukkoja, joiden vartalo on suora viiva ja raajat taivutettuja viivoja. Vartalo jatkuu joskus jalkojen väliin kuin alaspäin osoittavana falloksena. Toisinaan vartalon reuna on piirretty ääriviivoin ja sen sisäosa ristattu täytteen viivoituksella. Eräissä tapauksissa hahmo muistuttaa ihmistä enää etäisesti. Näitä kuvioita on vain 68 [15].[3]

Eräät kuviot esittävät esineitä. Sellaisia ovat leveäteräisen viikatteen muotoiset sauvat, joista työntyy sivulle kaksi korvamaista viivaa. Lødøenin mukaan ne esittävät eläinpääsauvoja. Muissakin kalliopiirrosalueissa tunnetaan tällaisia sauvoja, joita kutsutaan Suomessa hirvenpääsauvoiksi. Pronssikautisista piirroksista tutuja jalanpohjan kuvioita on Vingenissä vain kaksi. Geometrisiä kuvioita tunnetaan vain 71.[3][15]

Vingenin kalliokuvat sijaitsevat matalan ja itä-länsi-suuntainen vuorenharjanteen etelä- ja pohjoispuolella. Suurin osa kuvioista ovat Vingenissä, läntiset kuviot sijaitsevat Vingelvenin jokilaaksossa ja loput kuvioista Furassa ja Hennøyassa. Piirrosalueen kuviot voidaan ryhmitellä pääryhmiin, joille on annettu nimet sijaintinsa mukaan. Pääryhmien sisällä kuviot on piirretty sileisiin kalliopintoihin ja irtonaisiin kiviin siten, että ne muodostavat usean kuvion kuvakenttiä. Pääryhmät ovat lännestä itään lueteltuna seuraavat (suluissa kuvioiden kokonaismäärä): Vehammaren (199), Bak Vehammaren (197), Storåkeren (32), Ved Vatnet (111), Hardbakken Sør ja Nord (162), Lyngrabben (43), Leitet (350), Teigen (152), Brattebakken (132), Vindbakken (96), Bakkane (171), Urane, Nedeste Lægda, Elva ja Vingeneset.[1][17][5]

Vuonna 2002 Vingenin kalliopiirrosalue suljettiin yleisöltä Norjan Riksantikvarenin (vastaa Suomen Museovirastoa) toimesta. Vingenin piirrokset ovat kärsineet eroosiosta ja biorapautumisesta ja niitä on alettu konservoida. Alue on Bergenin museon omistama ja luvaton liikkuminen alueella on kiellettyä.[5][18][2]

Vehammaren, tai joskus vain Hammaren, sijaitsee Vingelvanin jokilaaksossa selänteen pohjoisivulla noin 20 metriä mpy. Rapautunut kalliopinta on 45 metriä pitkä ja 15 metriä leveä. Se viettää alas 45 asteen kulmassa. Siitä on löydetty viisi piirrosryhmää, joissa on yhteensä 199 kuviota. Suurin osa kenttien 1−3 kuvioista dokumentoitiin heti ensimmäisillä käynneillä Hallströmin ja Bøen toimesta. Kentän 3 kuviot kadotettiin, mutta se löydettiin uudelleen vuonna 1997. Kentässä 4 on yksi kuvio ja se löydettiin vuonna 1996. Kenttä 5 on kiveen piirretty yksittäinen kuvio, jonka löysi Lødøen vuonna 2012.[17]

Vingelvanin jokilaaksossa harjanteen eteläpuolella melko korkealla sijaitsee Bak Vehammaren. Se käsittää 32 piirroskenttää, joissa on yhteensä 197 kuviota. Piirroskentät 1, 2, 4–7, 15, 21, 23, 26 ja 29 on dokumentoinut Bøe ja kentät 1, 2, 4–7, 17, 21 ja 23 taas Hallström. Vuosina 1993−1997 löydettiin kentät 8, 25 ja 27–30 sekä monista kentistä uusia kuvioita.[19]

Harjanteen länsipuolella olevan Vatnet-järven luoteispuolella on tasainen alue, jota kutsutaan Storåkereniksi. Täällä sijaitsee 11 piirroskenttää, joissa on 32 kuviota. Nämä ovat dokumentoineet Bøe (kentät 1, 3, 8–11) ja Bakka (4 ja 7). Vuonna 1996 löydettiin uusi kuvio (kenttä 6). Vuoden 2010 tarkastuksissa ei enää löydetty neljää piirroskenttää (8–11).[20]

Pääryhmä, joka sijaitsee Vatnet-järven ympärillä, tunnettiin jo vuosina 1925−1927, kun Bøe tutki Vingeniä. Hän onkin dokumentoinut niistä suurimman osan. Pääryhmässä on 32 piirroskenttää, joissa on yhteensä 111 kuviota. Vuosina 1994–2000 löydettiin kaksitoista uutta kuvakenttää (7–18) vedessä olevista kivistä, kun järven vedenpinta oli tavallista alempana.[21]

Pääryhmien alue on 50 metriä pitkä harjanne, jota kutsutaan Hardbakkeniksi ja jonka etelä- ja pohjoispuolella on piirroskenttiä. Hardbakken Nord viettää alas pohjoiseen ja alue on 30 metriä pitkä ja 10 metriä leveä. Bøe totesi 1930-luvulla alueen huonoksi piirroksille, koska kallio oli halkeilutta ja rapautunutta. Poistaessaan turvetta kallion päältä löysi hän yhteensä 32 kuvioita. Kun 1960-luvulla paikalliset löysivät lisää kuvioita, poistettiin loputkin turpeet pohjoispuolen kallioiden päältä. Bøe dokumentoi tämän jälkeen 128 kuviota.[22]

Harjanteen eteläpuolella sijaitsee lähes vaakasuora kalliopinta, joka on 4−5×2 metriä suuri. Keskelle kenttää on piirretty suuri saksanhirvi, jota ympäröi muutkin Bøen vuonna 1910 dokumentoimat kuviot. Kaiken kaikkiaan eteläpuolelta on löytynyt 34 piirroskuvioita. Vuorenharjanteella ja läheisen polun varrella on lisää kuvioita. Etelä- ja pohjoisosaa pidetään eri pääryhminä, joissa on yhteensä 162 piirroskuviota.[22]

Pääryhmä Lyngrabben sijaitsee Vatnet-järveltä kaakkoon. Pienillä kalliopinnoilla on 9 erillistä piirrosryhmää, joissa on yhteensä 43 piirrosta. Bøe dokumentoi kaikki ryhmät ja Hallström vain ryhmät 2, 3, 4, 6, 7 ja 8. Sittemmin on kuuden piirroksen sijainti hukkunut ja 10 kuviota löydetty lisää.[23]

Pääryhmä Leitet sijaitsee Vingepollenin etelärannalla. Lahden rannat kohoavat 600 metrin korkeuteen, josta putoaa kiviä kapealle ja louhikkoiselle rantatörmälle. Alueen eteläpuolella sijaitsevat piirrokset 12 piirroskenttään jakautuneina. Piirroksia tunnetaan yhteensä 350. Bøe dokumentoi näistä 5 kenttää (1−5), Hallström myös viisi (2−5 ja 6) ja Bakka 7 kenttää (6–12). Thorvald Vingelven räjäytti suuren kiven osiin, jotta sen alle jääneet piirrokset voitiin dokumentoida. 1990-luvulla löydettiin vielä 20 uutta piirrosta. Osa kuvakentistä ovat rapautumassa piloille ja ne sen vuoksi peitettiin turpeilla. Yhdele kuvakentälle tehtiin vuonna 1991 ilkivaltaa maalamalla sen päälle vihreällä maalilla.[24]

Hardbakkenin ja Vindbakkenin välissä sijaitsee Teigenin pääryhmä, josta tunnetaan 23 piirroskenttää ja niissä 152 piirrosta. Bøe dokumentoi näistä kentät 1, 4, 5, 7, 8, 10–13 ja 21–22. Halström ja Bakka tutkivat yhteensä vain 15 kenttää. Vuosina 1994–1997 löydettiin uusi piirroskenttä 18 ja muista kentistä 9 uutta kuviota. Vuoden 2010 tarkastuksessa jäi 12 aiemmin tunnettua piirrosta ja kaksi kokonaista piirroskenttää eli 11 kuviota myös löytämättä.[25]

Pääryhmä Brattebakken on suuri kalliotasanne, joka sijaitsee itään Leitetistä. Piirrokset sijaitsevat tasanteen länsiosassa ja ne ovat kolmessa piirroskentäss, joissa on yhteensä 132 piirrosta. Bøe dokumentoi kentät 1 ja 3, kun taas Bakka on puolestaan dokumentoinut ne kaikki.[26]

Vindbakkenin pääryhmästä, joka sijaitsee rantatörmän päällä Teigenistä itään ja Brattebakkenista pohjoiseen, tunnetaan 36 piirroskenttää, joissa on yhteensä 96 piirrosta. Bøe dokumentoi niistä kentät 2, 12, 31, 32 ja 36, Hallström kentät 10, 12, 31 ja 32 ja Bakka kentän 17. Vuosina 1994–1998 löydettiin 13 uutta piirroskenttää (nro:t 17, 19–30), joissa oli 19 piirrosta.[27]

Pääryhmä Bakkene sijaitsee Vindbakkenista itään rajautuen etelässä vuorenjuureen. Siinä on 40 piirroskenttää, joissa on yhteensä 171 piirrosta. Bøe on dokumentoinut näistä kentät 3, 4, 17 ja 32–40, Hallström kentät 3, 4, 6 ja 7 ja Bakka kentät 1, 2, 5, 8, 14, 15 ja 23. Kolme irtokivissä ollutta kuvaryhmää on siirretty Bergenin museoon. Vuosina 1994–98 on löydetty 19 uutta kuvakenttää (8–13, 16 ja 18–31). Tämän jälkeen on löydetty vielä kentät 35–40.[28]

Urane on suurimpia pääryhmiä pinta-alassa mitattuna. Se alkaa merenrannalta ja se nousee jyrkähköä rinnettä ylös vuoren juurelle saakka. Pääryhmässä on 78 piirroskenttää, joissa on 174 piirrosta. Useimmat kentät ovat Bøen ja Hallströmin dokumentoimia. Vain kentät 15, 16 ja 29 ovat Bakkan dokumentoimia. Täältä on siirretty Bergenin museoon neljä irtokiveä, joilla on piirroksia. Vuosina 1994–1998 löydettiin 33 uutta piirroskenttää (3, 6, 9, 11, 22, 26, 28, 31–32, 37–40, 43–45 ja 47–63), joissa oli yhteensä 49 piirrosta. Samaan aikaan löydettiin 6 uutta kuviota kentästä 13. Vuoden 2010 tarkastuskäynnillä ei löydetty enää 11 kuvakenttää, joissa oli yhteensä 14 piirrosta.[29]

Uranen piirrokset ovat pahoin rapautuneet niin, ettei piirroksien kaikkia viivoja enää erota kunnolla. Alueen keskellä kivilouhikossa on paaden alle jäänyt ahdas onkalo ("Hellaren"), jonka sisältä on löytynyt piirroksia. Ne esittävät geometrisiä kuvioita tai epärealistisia antropomorfisia hahmoja. Hahmojen vartalo on koristeltu ristikkäisillä viivoilla ja päässä saattaa olla "sarvia". Osa kuvioista ovat kuitenkin kuvioiden katkelmia tai vain viivoja, jotka eivät muodosta tunnistettavia kuvioita.[29][30]

Pääryhmä Nedeste Lægda sijaitsee alueen itäosassa rannan suuntaisena ja sen tuntumassa ovat myös Elvan piirroskentät. Nämä piirrokset saavuttaa vain kiipeämällä kalliota ylös tai laskeutumalla sitä alas köysien varassa. Piirrosten kohdalle aurinko paistaa vain iltaisin ja muun osan päivää ne ovat varjossa. Paikalla on myös voimakas kaiku, mikä on eräiden tutkijoiden mukaan mahdollinen syy piirtää kuvia tänne. Piirrokset esittävät peuraeläimiä ja "viikatteita". Mitä "viikate"-kuvio esittää, ei ole tiedossa. Eräs ehdotus on eläinpääsauva, koska varren päässä on kaksi lyhyttä "korvaa".[30]

Pääryhmä Elva sijaitsee Nedeste Lægda kanssa kauimpana idässä ja sen piirrokset sijaitsevat etelään aukeavalla ja jyrkällä kallioisella rinteellä. Kuviot on ryhmittyneet kahteen piirroskenttään. Läntinen piirroskenttä sijaitsee vesiputouksen alla, missä se leviää 11 metriä pitkänä kuviojonona. Kaikki 11 kuviota ovat itään katsovia saksanhirviä, jotka "kulkevat" ylös tuntureille. Jokainen hirvi on erilainen, aivan kuin ne olisi tehty yksitellen eri aikoina. Näiden lähellä on vielä toinen saksanhirvikulkue, jossa 12 hirveä matkaa samaan suuntaan. Itäinen piirroskenttä sijaitsee 25 metrin päässä ja se on 16 metriä leveä. Tämän kentän hirvet seuraavat kallion ulkonevaa terassia "matkallaan tuntureille". Ylimmät kuvat ovat vaikeita saavuttaa ilman apuvälineitä kallion muodon ja jyrkkyyden takia.[31]

Pääryhmä Vingeneset sijaitsee noin 1,3 kilometriä pohjoiseen Elvan piirroksista. Sen eläinpiirrokset poikkeavat muista Vingenin piirroksista tyylinsä puolesta. Piirroksista mikään ei muistuta toista ja kukin kuvio on erityinen eläimen koon ja sen ruhon koristelussaan. Täällä on myös alueen suurin eläinkuvio, jonka pituus on kaksi metriä. Kaikki eläimet katsovat itään Vingenin vuonoon päin.[32]