Vincent Drucci

Drucci, oikealta nimeltään Vincenzo D'Ambrosio, syntyi 1. tammikuuta 1898 Chicagossa sisilialaisille vanhemmille. Palveltuaan Yhdysvaltain merijalkaväessä, hän palasi Chicagoon ja alkoi tehdä pikkurötöksiä, kuten murtoja yleisöpuhelimiin. Hän liittyi Dean O'Banionin North Side Gang -jengiin, joka hallitsi aiemmin laillisia olleita panimoita ja tislaamoita antaen niille massiiviset voitot laittomasta alkoholin tuottamisesta, kiristyksen ja muun rikollisen toiminnan lisäksi. Usein pääasiallisesti amerikanirlantilaiseksi kuvailtu North Side Gang oli Dean O'Banionin kuoleman jälkeen peräkkäin johtivat Hymie Weiss, Drucci ja George "Bugs" Moran, jotka olivat puolalaista, italialaista ja ranskalaista syntyperää. Vaikutusvaltaisimmat jäsenet, joista ei koskaan tullut johtajia olivat espanjaissyntyinen Louis Alterie, juutalainen Samuel Morton ja saksalainen Albert Kachellek.

Vaikka hän oli johtohahmo verrattain pienessä jengissä, Drucci oli toimeenpanija, ja oli aktiivisesti mukana useissa väkivaltaisissa välikohtauksissa. Jouduttuaan kerran kahden, Caponen tunnusomaista drive-by -ampumista käyttäneen, pyssymiehen väijyttämäksi kadulla, hän hyökkäsi heidän kimppuunsa yrittäen ajaa heitä takaa kaapatulla autolla. Druccin kepposiin kuului esimerkiksi huudella papiksi pukeutuneena riettaita kommentteja pareille kadulla. Hän esiintyi myös "Bob's Hot Story" -nimisessä pornografisessa elokuvassa vuonna 1923.

Laurence Bergreen kuvailee Druccia kirjassaan Capone: The Man and the Era seuraavasti: "Hän oli luonteeltaan piittaamaton ja uhkarohkea, ja hän näyttikin gangsterilta – kovalta, synkältä ja uhkaavalta, hänen ilmeensä oli jäätynyt traagiseksi naamioksi, jota koristivat epäsiistit hiukset, ja naama, joka jää vainoamaan vihollistensa unta".

Konflikti alkoi, kun North Side Gang huomasi Gennan rikollisperheen myyvän alkoholia halvemmalla hinnalla. Gennat olivat liittolaisia kunnianhimoisen Johnny Torrion johtavan amerikanitalialaisen South Side Gang-jengin kanssa. Dean O'Banion yritti aluksi saada Torrion hallitsemaan Gennoissa, mutta kun Torrio ei onnistunut tässä, O'Banion alkoi kaapata Gennojen tavaratoimituksia. Tämän seurauksena Gennat halusivat tappaa O'Banionin, mutta Unione Sicilianan (myöhemmin Italian-American National Union) Chicagon osaston johtaja ja alamaailman harmaa eminenssi, sisilialainen poliitikko Mike Merlo kielsi tämän. Merlo kuoli syöpään 8. marraskuuta 1924. Kaksi päivää myöhemmin, 10. marraskuuta John Scalise ja Albert Anselmi murhasivat O’Banionin. He olivat Torrion alaisia, jotka menivät O’Banionin kukkakauppaan Chicagossa esittäen asiakkaita, jotka etsivät kukka-asetelmia Merlon hautajaisiin.

Hymie Weiss nousi North Side Gangin johtoon ja he aloittivat kostotoimet Gennan rikollisperhettä ja South Side Gang-jengiä vastaan. Drucci, Weiss ja Moran yrittivät tappaa Torrion henkivartija-luutnantin, Al Caponen 25. tammikuuta 1925. He ampuivat Caponen autoon useasti, mutteivät onnistuneet tappamaan häntä. He kuitenkin onnistuivat kidnappaamaan Caponen henkivartijan, jota he kiduttivat ennen tämän murhaamista. 27. tammikuuta Drucci ja kaksi muuta North Siden jäsentä väijyttivät Torrion, joka oli ostoksilla vaimonsa kanssa. Torrio haavoittui vakavasti, mutta selvisi hyökkäyksestä. Eräässä vaiheessa poliisit toivat Druccin ja Weissin Torrion sairaalasängyn vierelle, mutta Torrio kieltäytyi tunnistamasta heitä ampujiksi. Parantumisen ja lyhyen vankilatuomion jälkeen Torrio luovutti South Side Gangin hallinnan Caponelle, ja palasi New Yorkiin.

25. toukokuuta Drucci, Weiss ja Moran tappoivat South Side Gangin liittolaisen Angelo Gennan. 8. heinäkuuta Drucci ja toinen pyssymies murhasivat Anthony Gennan. 13. marraskuuta he murhasivat Gennan asemies Samuzzo Amatunan parturiliikkeessä. Tämän lempiravintolan omistaja myös kidnapattiin ja murhattiin, ja Capone alkoi kutsua Druccia "luteeksi".

10. elokuuta 1926 Drucci ja Weiss tulivat Caponen pyssymiesten väijyttämiksi kadulla, mutta he ampuivat tiensä pakoon. Viisi päivää myöhemmin Drucci ja Weiss vaihtoivat laukauksia Caponen miesten kanssa salamurhausyrityksen uusinnassa samassa paikassa. North Side Gang vastasi korkeaprofiilisemmalla murhayrityksellä, käyttäen juonta houkutellakseen Capone Cicerossa, Illinois'ssa sijaitsevan hotellin, jossa tämä asui, eteen ja sitten ampua satoja luoteja ikkunoiden läpi. Capone pelästyi, muttei loukkaantunut. 11. lokakuuta Caponen miehet tappoivat Weissin Pyhän nimen katedraalin ulkopuolella tämän kävellessä autostaan jengin päämajalle. Drucci ja Moran alkoivat johtaa North Side Gangia. Weissin ampumisen jälkeen Drucci ja Moran menivät rauhan konferenssiin muiden Chicagon jengien kanssa, mukaan lukien South Side Gang. Vaikka Moran tahtoi jatkaa taistelua, Drucci suostutteli hänet hyväksymään aselevon.

Vuonna 1927 William Hale Thompson, vaikutusvaltaisen, vahvaa tukea afroamerikkalaisilta alueilta saavan, Cookin piirikunnan koneistonsa kärjessä, yritti paluuta pormestariksi. Thompsonin kampanjapuheet tulkittiin niin, että jos hän voittaisi, kaupungilla olisi rento asenne virkavaltaa kohtaan, ja hänet nähtiin Caponen miehenä. Vihollisten välillä oli mutkikkaita poliittisia ja etnisiä kanssakäymisiä. Irlantilaisamerikkalaiset poliitikot yrittivät maalata Thompsonin katolilaisuuden vastaiseksi anglosaksiseksi sovinistiksi, huolimatta tämän Caponen innoittamasta italialaisen äänestysalueen tuesta. Kuitenkin, Thompsonin tajuama kiitollisuudenvelkansa afroamerikkalaisille äänestäjille johti uskollisuuden siirtymiseen äänestäjien joukossa, mikä osittain mitätöi hänen poliittisen koneistonsa. Capone turvautui väkivallan kärjistämiseen varmistaakseen, että poliittinen kilpa päätettäisiin Thompsonin hyväksi. Kaupunginlaajuinen jengisota räjähti mahdollisuudesta, että Capone saisi vihollisilleen haitallisen pormestarin. 3. huhtikuuta 1927 Drucci päätti ryhtyä hyökkäykseen penkomalla Thompsonin kanssa linjassa olevan oltermannin toimiston. Chicagon poliisipäällikkö käski miestensä pidättää kaikki North Side Gangin jäsenet paikan päällä.

Chicagon poliisi pidätti Druccin 4. huhtikuuta 1927, löytäen piilotetun .45 -kaliiberin pistoolin. Poliisit veivät hänet ja kaksi samaan aikaan Druccin kanssa pidätettyä liittolaista oikeustalolle, jossa Druccin asianajaja odotti takuiden asettamista. Poliiseista yksi oli etsivä Dan Healy, joka oli muutamaa kuukautta aiemmin ampunut aseistautuneen ryöstäjän kuoliaaksi. Urotyöt, joihin lukeutui Caponen vihollisen Joseph Saltisin lähes kohtalokas pahoinpitely marraskuun 1926 saluunaratsian yhteydessä, olivat saaneet Healylle maineen silmittömästä väkivallasta rikollisia kohtaan, vaikkakaan ei aina virka-ajalla.

Drucci vastusti käsivarresta kiinnipitämistä heidän odottaessaan autoa, ja herjasi Healya, joka vastasi läimäytyksellä; sitten hän otti esiin ja heristeli asettaan ja uhkasi ampua Druccin. Väittely jatkui autossa, mutta mitä tapahtui seuraavaksi on kiistanalaista. Myöhemmin, välikohtauksen aikana läsnä olleet poliisit tukivat Healyn versiota tapahtumista: että Drucci samalla kertoessaan aikeestaan olisi syöksynyt Healyn asetta kohti, mutta Healy olisi vetäytynyt ja sitten ampunut Druccin. Druccin liittolaisten mukaan kuitenkin Healyn lyötyä Druccia olisi alkanut kahina, jonka johdosta kuski pysäytti auton tienvarteen, minkä seurauksena Healy olisi astunut ulos astinlaudalle, ja vetänyt aseensa ja ampunut Druccia kohti, kuka ammuttiin tämän istuessa autossa, käsiraudoissa kätensä sylissään. Druccia osui käsivarteen, sääreen ja vatsaan, ja tämä lyyhistyi ja kuoli auton lattialle.

Druccille järjestettiin ylelliset hautajaiset Mount Carmelin hautausmaalla, Hillsidessa, Illinois'ssa, mikä oli tyypillinen rikosmaailman tapa tuohon aikaan. Druccin hopeinen arkku maksoi 10 000 dollaria, ja hautajaishuoneita koristi yli 30 000 dollarin arvosta kukkia. Viranomaiset hyväksyivät Healyn ja muiden poliisien version tapahtumista. Druccin kuolinpesän loppusumma oli 500 000 dollaria.

Capone jatkoi Thompsonin tukemista, ja äänestyspäivänä 10. huhtikuuta 1928, niinkutsutussa "Pineapple Primary" -äänestyksessä, Thompsonia vastustavien vaalialueiden äänestyskopit olivat Caponen pommittajan, James Belcastron, tähtäimessä, mikä johti 15 ihmisen kuolemaan. Belcastron syytettiin myös murhaneen afroamerikkalaisen vaaliehdokkaan, ketä oli jahdattu katujen halki pyssymiehiä sisältävillä autoilla äänestyspäivänä, ennen tämän kuoliaaksi ampumista. Belcastron lisäksi syyteittyinä oli neljä poliisia. Osoitus paikallisten viranomaisten asenteesta Caponen organisaatiota kohtaan tuli vuonna 1931, kun Belcastroa ammuttiin murhayrityksen yhteydessä; poliisi antoi skeptisten journalistien ymmärtään Belcastron toimineen yksin. North Side Gang kohtasi loppunsa alamaailman voimana vuoden 1929 ystävänpäivän verilöylyn yhteydessä. Verilöyly johti yleisön huolestuineisuuteen Thompsonin liittolaisuudesta Caponen kanssa; seikka mikä vaikutti Anton J. Cermakin voittoon pormestarin vaaleissa 6. huhtikuuta 1931. Jäännös North Side Gangista jatkoi olemassaoloaan vierekkäin vastaavasti heikon Roger Tuohyn kanssa, mutta tuli eliminoiduksi Caponen pakottaessa Cermakin liittolaisia perääntymään.

1. Vincent Drucci The Tombstone Tourist. Viitattu 13.4.2023. (englanniksi)