Vincent Benedetti

Vincent Benedetti (29. huhtikuuta 1817 Bastia, Korsika – 28. maaliskuuta 1900 Pariisi)[1] oli ranskalainen kreivi ja diplomaatti, joka muistetaan lähinnä roolistaan Ranskan–Saksan sodan syttymiseen vuonna 1870 johtaneissa tapahtumissa.

Vincent Benedetti.

Lakimieheksi opiskellut Benedetti aloitti diplomaattiuransa vuonna 1840 ja työskenteli vuodesta 1845 Ranskan suurlähetystöissä eri puolilla Eurooppaa ja Lähi-itää.[1] Vuosina 1861–1864 hän oli Ranskan ensimmäisenä lähettiläänä yhdistyneessä Italiassa, minkä jälkeen hänet siirrettiin suurlähettilääksi Preussiin.[2] Ranskan keisari Napoleon III toivoi hänen estävän Preussin ja Itävallan liittoutumisen.[1]

Heinäkuussa 1870 Preussi asettui tukemaan Hohenzollern-hallitsijasukuun kuulunutta ruhtinas Leopoldia Espanjan valtaistuimelle, mitä Ranska tiukasti vastusti, koska koki Espanjan joutumisen Preussin vaikutuspiiriin itselleen uhkaksi. Leopoldin vetäydyttyä ehdokkuudestaan Benedetti sai tehtäväkseen pyytää Preussin kuningas Vilhelm I:ltä vakuutus, ettei Espanjan valtaistuimelle tarjottaisi muitakaan Hohenzollern-sukuisia henkilöitä. Lyhyessä keskustelussa Benedettin kanssa 13. heinäkuuta 1870 Bad Emsissä Vilhelm kieltäytyi antamasta vakuutusta. Preussin kansleri Otto von Bismarck julkaisi seuraavana päivänä keskustelua kuvanneesta niin sanotusta Emsin sähkeestä muunnellun version, joka sai kuninkaan käytöksen vaikuttamaan loukkaavalta Benedettiä kohtaan. Tämä provosoi Ranskan julistamaan Bismarckin toiveiden mukaisesti sodan 19. heinäkuuta.[3] Lisäksi Bismarck julkaisi 25. heinäkuuta Times-lehdessä Benedettin käsialalla vuonna 1866 kirjoitetun luonnoksen sopimukseksi, jonka mukaan Ranska tunnustaisi Preussin johtavan aseman Saksassa mikäli Preussi tukisi Belgian liittämistä Ranskaan. Bismarckin mukaan kyseessä oli ollut ranskalaisten aloite, kun taas Benedetti väitti kirjoittaneensa tekstin vain Bismarckin sanelusta.[2]

Sodan syttymisen jälkeen Benedetti kutsuttiin pois diplomaattisesta palveluksesta ja hän vetäytyi kotiseudulleen Korsikaan, jossa palasi lakimiehen ammattiin. Hän julkaisi 1871 muistelmakirjan Ma Mission en Prusse.[1]