Flunssa

Flunssan aiheuttaja on virus; yleisin aiheuttaja on jokin rinovirus, jotka aiheuttavat 30–50 % kaikista tautitapauksista. Muita yleisiä aiheuttajia ovat korona-, adeno-, parainfluenssa- ja RS-virukset. Kaikkiaan erilaisia flunssan aiheuttavia viruksia tunnetaan yli 200.[9] Täsmällisen taudinaiheuttajan tuntemisella ei juuri ole merkitystä. Lääkärin tutkimuksessa keskeisintä on sulkea pois bakteerikomplikaation mahdollisuus. Erotusdiagnoosina merkittäviä ovat lähinnä influenssa ja lapsilla RS-virus. Tarkka taudinaiheuttaja voidaan määrittää potilaan nenänielusta otetusta näytteestä PCR-menetelmillä tai antigeenitutkimuksella. Taudinaiheuttaja saadaan tarvittaessa selvitetyksi noin 70–90 %:lla tapauksista.[10]

Oulun yliopistossa vuonna 2008 tehdyssä tutkimuksessa flunssatapausten on todettu lisääntyvän ilman kylmetessä ja ilman absoluuttisen kosteuden pienentyessä.[11] Yhdysvalloissa Yalen yliopistossa on selvitetty mekanismia, jolla kylmettyminen aiheuttaa flunssan. Kylmällä ilmalla nenän immuunisolujen kyky kontrolloida viruksien lisääntymistä limakalvolla heikkenee. Tutkittaessa asiaa soluviljelmässä 37 ja 33 °C:ssa ilmeni, että kylmässä immuunijärjestelmän kyky estää viruksen kopioitumista oli selvästi heikentynyt. Näin virukset pääsivät valloilleen.[12]

Virus ei siis välttämättä aiheuta tautia heti, vaan ihminen voi olla oireeton viruksen kantaja, kunnes virus sopivissa oloissa, esimerkiksi kylmettymisen seurauksena, aiheuttaa taudin. Riittävän herkillä laboratoriomenetelmillä pieniä määriä flunssaviruksia onkin mahdollista löytää myös täysin terveiden henkilöiden nielunäytteistä[10]. Nielun takaseinästä kivun tai kutinan oirein alkavan taudin aiheuttaa yleensä jokin rinovirus, kun taas kovan kurkkukivun takana ovat usein muut virukset, kuten adenovirus.[1][12]

Eri vuodenaikoina on liikkeellä erilaisia flunssaa aiheuttavia viruksia[10]:

• Flunssakausi alkaa loppukesällä kun enterovirukset ja rinovirukset lähtevät leviämään. Syksyisin valtava enemmistö flunssista on rinovirusten aiheuttamia.
• Lokakuussa alkaa RS-virusepidemia. Laaja, muutaman kuukauden kestävä epidemia syntyi ennen parittomina vuosina. Ilmiön syytä ei tiedetä. (Syksyllä 2022 epidemia kuitenkin oli rajumpi. Ilmeisesti koronan aikaansaama matkustelun väheneminen on sekoittanut rytmin. Jouluna RSV-epidemia yleensä laantuu.[13])
• Koronavirukset ja metapneumovirukset ovat liikkeellä talvikuukausina. Niiden esiintymisessä on vuosittaista vaihtelua.
• Kevättalvella on vuorossa parainfluenssa 3 -epidemia.
• Huhti–toukokuussa koetaan toinen rinovirusepidemia.
• Adenovirukset sekä parainfluenssa 1 ja 2 -virukset aiheuttavat flunssaa melko tasaisesti ympäri vuoden.

Flunssa voi tarttua usealla eri tavalla. Tartuntatapa vaihtelee viruksen ja tilanteen mukaan, sillä useimmat flunssavirukset voivat levitä useampaa reittiä. Tartunnan saaminen edellyttää lähes aina lähikontaktia sairastuneeseen, yleensä jo parin metrin turvaväli on flunssaviruksilla riittävä estämään tartunnan. Usein tarttuminen tapahtuu aerosoli- tai pisaratartuntana, mutta myös kosketustartunta on tavallinen. Silloin viruksen tarttuminen tapahtuu esimerkiksi kättelyn kautta, kun sairastuneen nenän eritettä päätyy terveen henkilön käsille ja niistä edelleen nenän tai silmien läheisyyteen. Virus voi tarttua myös epäsuorasti potilaan juuri koskettaman esineen kautta, mutta useimmat virukset säilyvät pinnoilla tartuttamiskykyisinä vain muutamia tunteja.[10]

Erityisesti kaikkein tavallisimmat flunssan aiheuttajat, rinovirukset, tarttuvat juuri kosketuksesta, joten yksinkertainen käsien peseminen riittää estämään huomattavan osan potentiaalisista tartuntatilanteista.[10]

Flunssan itämisaika on yhdestä kahteen vuorokautta.[14][10]

Flunssatartuntaa voi yrittää välttää hyvällä käsihygienialla ja pysymällä flunssaepidemioiden aikana pois väkijoukoista. Tilat, joissa oleilee pitkiä aikoja paljon ihmisiä, kuten koulut, päiväkodit ja varuskunnat, ovat tehokkaita flunssan levittäjiä.

Rokotetta flunssaan ei ole olemassa. ”Flunssarokotteesta” puhuttaessa kyse on huolimattoman kielenkäytön aiheuttamasta sekaannuksesta rokotteeseen, joka antaa suojan influenssaa vastaan.[9] Flunssarokotetta ei ole, koska tautia aiheuttavia viruksia on useita satoja, joten yhtä yksittäistä rokotetta on mahdotonta kehittää.[7]

Yhdysvaltojen armeijassa oli käytössä rokote adenoviruksia vastaan vuodesta 1971 aina 1990-luvulle saakka. Rokotteesta luovuttiin lopullisesti vuonna 1999, eikä se koskaan päätynyt siviilikäyttöön. Rokotetta RS-virusta vastaan on yritetty kehittää 1960-luvun alusta saakka, mutta tehtävä on osoittautunut haasteelliseksi. Koska RS-virus on tärkein yksittäinen lasten sairaalahoitoa vaativan hengitystieinfektion syy, toimivalle rokotteelle olisi valtavat markkinat.[15]

Tavallisimmat oireet ovat rään eritys, aivastelu, yskä, kuume, äänen käheys, lihassäryt, kurkkukipu, päänsärky ja paineen tunne poskionteloissa. Oireet riippuvat taudinaiheuttajasta sekä potilaan iästä ja kunnosta. Oireiden voimakkuus ei riipu virusten määrästä vaan elimistön omasta reaktiosta taudinaiheuttajaa vastaan. Erityisesti nenänielun eritteiden interleukiini-6 ja interleukiini-8 pitoisuuksilla on voimakas yhteys flunssapotilaan oireiden kanssa.[10]

Aikuisilla esiintyy useimmiten yskää ja limannousua, ja lapsilla yleisin oire on nuha. Flunssa alkaa usein, viruksesta riippuen, kurkkukivulla, joka saattaa säteillä korviin. Seuraavina oireina esiintyy räkäisyyttä sekä mahdollisesti paineentunnetta poskiontelon tai otsalohkon alueella. Rino- ja koronavirukset rajoittuvat yleensä nenänieluun, mutta adenovirukset ja RS-virus infektoivat usein myös alempia hengitysteitä.[10]

Flunssaan usein liittyvä väsymys selittyy osaksi aineenvaihdunnan kiihtymisen elimistöä väsyttävällä vaikutuksella[5].

Yleensä flunssassa tunnetila vaihtelee, esimerkiksi voi olla hyvin kylmä, mutta yhtäkkiä tuleekin todella kuuma. Flunssa voi aiheuttaa ruokahaluttomuutta.

Etenkin aikuisilla flunssa voi tulla myös kokonaan ilman kuumetta. Tauti kestää yleensä 5–10 päivää. Noin joka kolmannella oireet voivat kuitenkin jatkua jopa kolmen viikon ajan.[10]

Flunssaa pidetään ihmisten yleisimpänä sairautena. Se paranee itsestään levolla ja oireiden lievityksellä.[16]

Flunssan oireita voidaan lievittää särkylääkkeillä, kuten ibuprofeenilla ja parasetamolilla. Nenän tukkoisuutta ja nuhaa voidaan lyhytaikaisesti helpottaa nenän limakalvon turvotusta poistavalla lääkkeellä. Pääasiallisin hoitomuoto on lepo, koska elimistö poistaa levossa tehokkaammin taudinaiheuttajia. Nenähuuhtelukannun käytöstä sekä kuumien juomien nauttimisesta voi olla apua. Höyryhengitystä ei enää suositeta nieluoireiden lievittämiseen, koska se on tehoton ja siihen liittyy palovammariski.[17] Yleisin Suomessa käytössä oleva luontaislääke, jonka ainesosa on Echinacea-suvun kasvi, tavallisesti kaunopunahattu (E. purpurea), on suosittu juuri flunssan ehkäisemisessä, kun sitä ottaa heti ensioireisiin. Sen on tutkimuksissa osoitettu stimuloivan immuunipuolustusta ja helpottavan flunssan oireita sekä lyhentävän oireiden kestoa.[18]

Terveyskirjaston mukaan kuntoliikunnan voi aloittaa voimien rajoissa, kun yleisoireet, erityisesti kuume ja yleiset säryt ovat ohitse.[19] Toisaalta asiantuntijoiden mukaan ”kaulan alapuoliset oireet” ovat este, kuten lihaskivut, yleinen sairaudentunne ja kiihtynyt leposyke mutta myös peitteinen nielu. Muutenkin virusinfektion kolme ensimmäistä päivää ovat vaarallisempia. Riskinä ovat jälkitaudit, kuten sydänlihastulehdus ja siitä urheiltaessa koituva sydänlihasvaurio, tai keuhkoputkentulehdus, keuhkokuume ja sydänpussintulehdus.[20][21]

Yhden päivän kestäneestä kuumeesta toipuminen vie kolme päivää, mutta kolmen päivän kuumeesta toipuminen kestää jo kokonaiset 12 päivää. Kuumetta seuraavana toipilasaikana ei saisi harjoittaa liian raskaita aktiviteetteja. Kuumeettomassa pikkuflunssassakaan, kuten esimerkiksi kurkkukivussa ja lievässä nuhassa, ei suositella rasittavaa fyysistä aktiviteettia. Potilas voi kuitenkin harrastaa kävelyn kaltaista kevyttä liikuntaa, jos osaa olla varovainen ja seurailla tuntemuksiaan.[6] Jälkitaudin riski on moninkertainen kaulan alapuolisilla taudeilla[21].

UKK-instituutin (Taula) alainen Terveurheilija.fi ohjeistaa, että kuume tai yleisoireet (lihassärky, päänsärky, nivelsärky) vaativat lepoa. Jos on nuhaa ja mahdollisesti myös käheyttä, kurkkukipua tai yskää, pitää varoa pari päivää ja sitten voi asteittain palata liikuntaan. Jos kuitenkin on kurkkukipu ilman muita oireita, pitää levätä.[22]

Tohtori Edward R. Laskowski esittää esteiksi myös hengenahdistuksen ja hakkaavan yskän.[23]

Urheilulääkäri Pippa Laukan mukaan kurkun karheus tai lievä nuha ei estä vartin kevyttä kävelylenkkiä, jos keuhko-oireita ei ole ja yleisvointi on hyvä. Hänen mukaansa keuhkoputkien kipeys tai rintakivut olisivat harjoittelun ehdoton este. Jos kävelystä tuleekin huono olo, pitää levätä. Liikunta kuormittaa aina elimistön puolustusjärjestelmää, eikä sairaana siitä saa liikunnan hyötyjäkään.[24]

Kun urheilun sitten aloittaa, se tulee tehdä asteittain ja voimien rajoissa. Liikuntalääketieteen erikoislääkäri Hanna Junttilan mukaan kevyen harjoittelun tulisi kestää yhtä kauan kuin sairaus kesti.[20] Toisaalta jo flunssan aikana puuhailu ja kevyt liikkeellä olo eivät ole haitaksi.[19] Ellei ole kuumeessa tai vuodepotilaana, voi ehkäistä lihaskatoa, -jumeja ja -kipuja jaloittelulla, venyttelyllä ja kevyillä lihaskuntoliikkeillä, kuten 10–15 kyykkyä muttei leuanveto eikä punnerrus.[21]

• Terveyskirjasto: Nuhakuume (flunssa)
• Mitä flunssa on -artikkeli (Arkistoitu – Internet Archive)
• Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): Common cold (englanniksi)
• Mayo Clinic: Common cold (englanniksi)