Vilsandin kansallispuisto

Vilsandin kansallispuisto [2] (vir. Vilsandi rahvuspark) on Virossa Vilsandin saaren ja sen lähiympäristön käsittävä kansallispuisto. Alue on erityisen tärkeä lintujen suojelualue, mutta sillä on merkitystä myös eri kasvilajeille ja harmaahylkeelle. Hallinnollisesti alue kuuluu Saarenmaan kuntaan.[3]

Tehtävät

Viron luonnonsuojelulain mukaan kansallispuiston tehtävänä on luonnon, maiseman ja kulttuuriperinnön suojeleminen sekä sen tutkiminen ja esitteleminen. Vilsandin kansallispuiston tarkoitus on hoitaa tätä tehtävää Länsi-Virossa. Kulttuuriperinnöksi katsotaan alueelle ominainen aineellinen ja henkinen kulttuuriperintö. Niihin siis kuuluvat muun muassa sillat, ojat, tiet, majapaikat, kiviaidat sekä henkisestä kulttuuriperinnöstä esimerkiksi kieli ja kansanperinne.[4]

Alue

Rantaa kansallispuistossa.

Kansallispuisto käsittää Vilsandin lisäksi sata pienempää saarta ja luotoa[5] sekä osia Saarenmaan rannikosta Kihlekonnan ja Lümandan kuntien alueella[3]. Kaikkiaan kansallispuiston pinta-ala on 180 km²[5]. Suurin osa alueen saarista ja luodoista on vähemmän kuin 500 metriä pitkiä ja 100 metriä leveitä.[6] Suojelualueen ydinalueen muodostava Vilsandin saari on pinta-alaltaan 8,75 km²[3]. Vilsandin saari on alueen ainoa asuttu saari[7].

Luonto

Kesäistä maisemaa kansallispuistossa.

Kansallispuiston alueella on havaittu 247 eri lintulajia[3], joista 112 myös pesii alueella[8]. Alun perin alue perustettiin erityisesti hanhien suojeluun, joista alueella esiintyy esimerkiksi harmaahanhia. Muita alueella tavattavia lintuja ovat haahkat, heinäsorsat, ristisorsat, tukkakoskelo, isokoskelo sekä Virossa vain kansallispuistossa tavattava luotokirvinen. Alueella on myös suuri lokkien kanta, jota on jouduttu ajoittain säännöstelemään niiden muiden lintujen pesille aiheuttaman vahingon takia.[9] Harmaahylkeet poikivat suojelualueeseen kuuluvalla Innarahun luodolla[8]. Muista nisäkkäistä suojelualueella tavataan muun muassa kettua, jänistä ja supikoiraa, jotka pääsevät talvisin jäätä pitkin ulommillekin saarille ja luodoille. Vilsandin saarella tavataan myös metsäkaurista ja siiliä sekä ajoittain hirviä ja villisikoja. Matelijoista alueella elää rantakäärme sekä sammakkoeläimistä rupi- ja haisukonna. Haisukonnan kanta on pienentynyt huomattavasti tuntemattomasta syystä. Kasvillisuus on ulommilla saarilla ja luodoilla lähinnä pensaikkoa ja metsää on vain vähän. Itse Vilsandin saarella kasvaa runsaammin metsää. Harvinaisista kasveista alueella tavataan tanskankuirimoa, jota kasvaa alueen uloimmilla saarilla ja luodoilla sekä Vilsandin saaren länsiosissa.[9]

Historia

Lintujen suojelun saarella aloitti majakan päälliköksi vuonna 1906 tullut Artur Toom, joka vuokrasi Vilsandia ympäröiviä luotoja Kihelkonnan seurakunnalta. Hän halusi estää lintujen munien keruun, mikä herätti vastustusta muissa vilsandilaisissa. Hän sai kuitenkin tukea muutamilta merikapteeneilta ja lopulta luodoille perustettiin Venäjän keisarikunnan ensimmäinen suojelualue. Ensimmäinen ja toinen maailmansota hävittivät suojelualuetta, mutta alue toipui molemmista sodista. Vuonna 1957 suojelualue perustettiin uudestaan ja tällä kertaa se sisälsi myös itse Vilsandin saaren.[9] Viron itsenäistymisen jälkeen alue rekisteröitiin virallisesti kansallispuistoksi 7. joulukuuta 1993[6]. Vuodesta 2009 alueen hallinnasta on vastannut Keskkonnaamet eli Viron ympäristövirasto[7].

Lähteet

  1. Estonian Nature Information System. Tieto on haettu Wikidatasta.
  2. Kotimaisten kielten keskus: Viron paikannimet: suomeen mukautettu vai vironkielinen nimiasu?(ohje), viitattu 28.4.2017
  3. Mäkeläinen, Tapio: Viro, kartanoiden, kirkkojen ja kukkaketojen maa. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-2936-5.
  4. Vilsandi rahvuspargi kultuuripärand Vilsandi Rahvuspark. Viitattu 21.11.2010. (viroksi)
  5. Vilsandi National Park RMK. Viitattu 18.11.2010. (englanniksi)
  6. Vilsandi Rahvuspark Saarenmaa.ee. Viitattu 18.11.2010. (viroksi)
  7. Üldinfo Vilsandi Rahvuspark. Viitattu 21.11.2010. (viroksi)
  8. Vilsandin kansallispuisto VisitEstonia. Arkistoitu 16.8.2011. Viitattu 18.11.2010.
  9. Enn Kreem: Saarenmaa ja saarenmaalaiset. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-141358-5.

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.