Vilna

Vilna (liett. Vilnius) on Liettuan pääkaupunki ja asukasluvultaan maan suurin kaupunki. Kaupungissa asuu noin 523 050 ihmistä (2012),[1] joista 64 prosenttia on liettualaisia, 16 prosenttia puolalaisia, 12 prosenttia venäläisiä ja kolme prosenttia valkovenäläisiä (2011).[3]

Vilna, 2015
Vilna
(Vilnius)
lippu
lippu		 vaakuna
vaakuna

Vilna

Koordinaatit: 54°41′22″N, 25°16′48″E
Valtio Liettua Liettua
Lääni Vilnan lääni
Perustettu ennen vuotta 1323
Hallinto
 – Kaupunginjohtaja Remigijus Šimašius
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 401 km²
Väkiluku (2012)  ([1]) 523 050
Aikavyöhyke UTC+2
 – Kesäaika UTC+3
Postinumero LT-01001
Motto: Unitas, Justitia, Spes
(Latina: Yhtenäisyys, Oikeudenmukaisuus, Toivo)
Lähteet: [2] = Pinta-ala ja väkiluku







Maantiede ja ilmasto

Vilna sijaitsee Kaakkois-Liettuassa Vilnia- ja Nerisjokien yhtymäkohdassa, ja kaupungista on matkaa Itämerelle ja Liettuan tärkeimpään satamaan Klaipėdaan yli 300 kilometriä. Vilnasta 26 kilometriä pohjoiseen sijaitsee Euroopan maantieteellinen keskipiste, joka on nimetty Europos Centrakseksi.[4]

Vilnan kaupungin pinta-ala on 401 neliökilometriä, mutta Vilnan lääni kattaa 9 650 neliökilometriä ja siihen kuuluvat myös Šalčininkain, Širvintoksen, Švenčionyksen, Trakain, ja Ukmergėn kunnallispiirit sekä Elektrėnain kunta.lähde?

Kaupungissa vallitsee kostea mannerilmasto. Lämpimimmät kuukaudet ovat kesä-, heinä ja elokuu, jolloin keskimääräinen ylin lämpötila on 21–22 °C. Kylmin kuukausi on tammikuu, jolloin keskimääräinen alin lämpötila on −8,7 °C. Myös joulu- ja helmikuussa on tyypillisesti pakkasia. Sateet jakautuvat varsin tasaisesti eri kuukausille, kesällä sataa enemmän kuin talvella.[5]

Vilnan ilmastotilastoa
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) −3,5 −1,7 3,3 10,7 18,2 21,1 22,1 21,6 16,4 10,2 3,5 −0,5 ka. 10,1
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) −8,7 −7,6 −3,8 1,6 7,5 10,8 12,3 11,5 7,7 3,4 −0,9 −5,2 ka. 2,4
Sademäärä (mm) 41 38 39 46 62 77 78 72 65 53 57 55 Σ 683
Sadepäivät (d) 19 14 13 13 12 14 16 13 16 15 18 22 Σ 185
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
−3,5
−8,7
−1,7
−7,6
3,3
−3,8
10,7
1,6
18,2
7,5
21,1
10,8
22,1
12,3
21,6
11,5
16,4
7,7
10,2
3,4
3,5
−0,9
−0,5
−5,2
S
a
d
a
n
t
a		 41
38
39
46
62
77
78
72
65
53
57
55


Lähde: Weather Information for Vilnius World Weather Information Service. World Meteorological Organization. Viitattu 6.7.2009.

Historia
Pääartikkeli: Vilnan historia
Vilnan katedraali.

Arkeologiset jäänteet eri puolilta kaupunkia osoittavat, että alue on ollut asuttuna jo varhaiskeskiajalta lähtien.lähde? Vilnan kirjoitettu historiallinen aika alkaa lähteissä vuonna 1323, Liettuan suuriruhtinaskunnan pääkaupunkina. Vuonna 1387 Liettuan suuriruhtinas Vladislav II Jagello myönsi Vilnalle Magdeburgin kaupunginoikeudet. Vuodesta 1569 Vilna oli osa Puola-Liettuaa ja kasvavan puolalaisen vaikutuksen alaisena Puolan viimeiseen jakoon vuoteen 1795 asti. Siitä muodostui varsinkin vuonna 1597 perustetun yliopistonsa ansiosta valtakunnan johtava kulttuurikeskus.lähde?

Vuodesta 1795 kaupunki kuului Venäjän keisarikuntaan ensimmäiseen maailmansotaan saakka. Se oli Venäjän imperiumin suurimpia kaupunkeja ja merkittävä monikulttuurinen kauppa- ja kulttuurikeskus. Vilnan väkiluku oli 53 538 (1840)[6] ja 165 532 (1897)[7].

Syyskuusta 1915 tammikuuhun 1919 oli kaupunki saksalaisten joukkojen miehittämä.[8]

Liettuan itsenäistyessä vuonna 1918 Vilnan asema jäi kiistanalaiseksi. Lopulta vuonna 1922 kaupunki jäi Puolan puolelle toiseen maailman­sotaan saakka. Sodan alku­vaiheessa syyskuussa 1939 Saksa ja Neuvostoliitto lyhyessä ajoissa miehittivät Puolan ja jakoivat sen keskenään. Tällöin Vilna joutui Neuvosto­liitolle. Jo saman vuoden loka­kuussa kaupunki luovutettiin Liettualle samalla, kun maahan perustettiin neuvostoliittolaisia varuskuntia.[9] Seuraavana vuonna Neuvostoliitto liitti itseensä koko Liettuan, myös Vilnan. Vuosina 1941–1945 alue oli Saksan miehittämä. Sodan jälkeen siitä tuli Liettuan pääkaupunki Neuvostoliittoon kuuluneessa Liettuan neuvostotasavallassa vuosina 1945–1991. Vuodesta 1991 alkaen Vilna on ollut itsenäisen Liettuan tasavallan pääkaupunki.lähde?

Toiseen maailmansotaan asti Vilna oli pitkälti puolalais-juutalainen kaupunki. Saksalaisten vuonna 1916 tekemän väestönlaskennan mukaan Vilnan asukkaista puolalaisia oli 54,7 prosenttia, juutalaisia 41,5 prosenttia, liettualaisia 2,1 prosenttia, venäläisiä 1,6 prosenttia, valkovenäläisiä 0,4 prosenttia ja saksalaisia 0,6 prosenttia. Puolalaisten vuonna 1931 tekemän väestönlaskennan mukaan puolalaisia oli 65,9 prosenttia, juutalaisia 28 prosenttia, venäläisiä 3,8 prosenttia, valkovenäläisiä 0,9 prosenttia, liettualaisia 0,8 prosenttia, saksalaisia 0,3 prosenttia ja ukrainalaisia 0,1 prosenttia.

Vilna oli Itä-Euroopan jiddišinkielisen kulttuurin keskuspaikka, jonne oli vuosisatojen kuluessa kerääntynyt juutalaista älymystöä. Sanotaan, että pysähtyessään 1812 Vilnaan Napoleon kutsui sitä "pohjoisen Jerusalemiksi". Ennen toista maailmansotaa Vilnan asukkaista oli juutalaisia kolmasosa, noin 60 000, ja heillä oli 105 synagogaa ja rukoushuonetta ja kaksi juutalaista päivälehteä. Siellä perustettiin YIVO-instituutti, jonka tehtäväksi tuli koota tietoa juutalaisesta kulttuurista ja kerätä arkisto.[10] Juutalaisten siirrot ja kulttuurin tuhotyön panivat alkuun neuvostoliittolaiset, jotka Puolan vallattuaan olivat liittäneet kaupungin Liettuaan.[11] Kun saksalaiset vuorostaan valtasivat Vilnan kesäkuussa 1941, he aloittivat tuhotyön, jossa he tuhosivat käytännöllisesti katsoen koko juutalaisyhteisön. Osa tapettiin paikalla, osa vietiin keskitysleireihin. Juutalaisten kirjastot ja arkistot ryöstettiin, osa niistä vietiin Saksaan, suurin osa poltettiin tai vietiin läheiseen paperitehtaaseen raaka-aineeksi. Saksalaiset vetäytyivät kaupungista heinäkuussa 1944.[12]

Vilna toimi Euroopan kulttuuripääkaupunkina vuonna 2009.[13]

Väestö

Asukasluvun kehitys
Vuosi 1811[14] 1840[6] 1863[14] 1897[7] 1914[14] 1959[15] 1970[16] 1979[17] 1989[18] 2001[19] 2011[3] 2012[1]
Väkiluku &&&&&&&&&&056300.&&&&0056 300 &&&&&&&&&&053538.&&&&0053 538 &&&&&&&&&&069500.&&&&0069 500 &&&&&&&&&0165532.&&&&00165 532 &&&&&&&&&0203800.&&&&00203 800 &&&&&&&&&0236078.&&&&00236 078 &&&&&&&&&0372100.&&&&00372 100 &&&&&&&&&0480998.&&&&00480 998 &&&&&&&&&0582621.&&&&00582 621 &&&&&&&&&0542287.&&&&00542 287 &&&&&&&&&0524406.&&&&00524 406 &&&&&&&&&0523050.&&&&00523 050

Etninen jakauma

Kaupungin väestön kansallisuusjakauma poikkeaa merkittävästi Liettuan kaupunkien keskiarvosta. Kaupungissa on suhteellisesti erittäin paljon puolalaisia ja valkovenäläisiä, ja tavallista runsaammin myös venäläisiä ja ukrainalaisia sekä juutalaisia ja tataareja. Väestönlaskennan (2011) mukaan kaupungin etninen jakauma oli seuraava:[3]

Etninen
ryhmä		 Osuus
asukkaista
2011 (%)		 Osuus
asukkaista
2011 (henkeä)
Liettualaiset 63,6 &&&&&&&&&0333301.&&&&00333 301
Puolalaiset 16,4 &&&&&&&&&&085816.&&&&0085 816
Venäläiset 11,9 &&&&&&&&&&062304.&&&&0062 304
Valkovenäläiset 3,4 &&&&&&&&&&018027.&&&&0018 027
Ukrainalaiset 1,0 &&&&&&&&&&&05212.&&&&005 212
Muut kansallisuudet 1,3 &&&&&&&&&&&06581.&&&&006 581
Ei ilmoittanut
etnistä taustaansa		 2,5 &&&&&&&&&&013165.&&&&0013 165
Yhteensä 100,0 &&&&&&&&&0524406.&&&&00524 406

Liikenne
Vilnan eteläosissa sijaitsevalta lentoasemalta on junayhteys Vilnan päärautatieasemalle.

Sisäinen liikenne

Kaupungin sisäinen joukkoliikenne hoidetaan busseilla ja johdinautoilla. Bussilinjoja on yli 60, johdinautolinjoja 19.[20] Metroa suunnitellaan.[21]

Lento- ja junayhteydet

Vilnan lentoasema sijaitsee tasangolla kaupungin eteläpuolella.[22] Lentoasemalle on rautatieyhteys Liettuan rautatieverkon Vilnan rautatieasemalta. Kaupungin itäosissa on lisäksi Naujoji Vilnian rautatieasema, josta pääsee myös junalla lähikaupunkeihin.[23][24]

Tärkeimmät valtatiet

Vilnasta länsiluoteeseen lähtevä A1-moottoritie Vilna–Kaunas–Klaipėda (osa eurooppatietä E 85) yhdistää maan kolme suurinta kaupunkia. Via Balticalta Panevėžysissa kaakkoon erkaneva A2-moottoritie (osa E 272:tä) tuo Suomesta sujuvan valtatieyhteyden Vilnaan. Eurooppatie (E 28) luo puolestaan valtatieyhteyden lähimpään miljoonakaupunkiin, 190 kilometrin päässä kaakossa sijaitsevaan Valko-Venäjän Minskiin; Vilnan länsipuolella sama valtatiereitti jatkuu Kaliningradin alueen kautta Puolan Gdańskiin ja edelleen Saksan Berliiniin.[25][26]

Katso myös

Lähteet
  • Anders Rydell, Kirjavarkaat, suom. Pekka Marjamäki, s. 298–311 Gummerus 2017 ISBN 978-951-24-0362-2

Viitteet
  1. Lietuvos statistikos metraštis – Statistical Yearbook of Lituania 2012 (PDF) (Luku 2: Administative territorial division and population, s. 33–72, sisältäen kaupunkien väestötiedot Taulukko 2.2. Cities and towns) ISSN 2029-3631. 2012. Vilna: Lietuvos statistikos departamentas. Viitattu 24.4.2013. (englanniksi, liettuaksi)[vanhentunut linkki]
  2. The City (html) Vilnius City Municipality. Vilnius. Viitattu 6.7.2009. (englanniksi)
  3. Urban_areas_population_ethnicity_2011.xls (Excel) (Excel-tiedosto Liettuan kaupunkialueista 2011) 2013. Lietuvos statistikos departamentas, stat.gov.lt. Viitattu 24.4.2013. (englanniksi)
  4. Europos geografinis centras Vilnius-tourism.lt. Viitattu 4.12.2016. (liettuaksi)
  5. Vilnius, Lithuania Climate-Charts.com. Arkistoitu 20.11.2016. Viitattu 4.12.2016. (englanniksi)
  6. Statistitšeskija tablitsy o sostojanii gorodov Rossijskoi imperii (Tilastotaulukoita Venäjän keisarikunnan kaupungeista (1840).Vilna löytyy otsikon Vilenskaja gubernija alta, julkaisun sivu 9/41) dlib.rsl.ru. 1840. Pietari. Viitattu 23.4.2013. (venäjäksi)
  7. Pervaja Vseobštšaja perepis naselenija Rossijskoi imperii 1897 g (Venäjän keisarikunnan väestönlaskenta 1897. Vilna löytyy otsikon Vilenskaja gubernija alta) Демоскоп Weekly, Demoscope.ru. Viitattu 21.4.2013. (venäjäksi)
  8. Senn, Alfred Erich: ”I. Strange Nations and Unusual Clothes”, The great powers Lithuania and the Vilna question 1920–1928, s. 1. Leiden: Brill, E. J, 1966. (englanniksi)
  9. Otavan iso Fokus, 4. osa (Kr-Mn), s. 2295. Otava, 1973. ISBN 951-1-00388-7.
  10. Rydell, s. 278
  11. Rydell, s. 283
  12. Rydell, s. 298–311
  13. Ex-Post Evaluation of 2009 European Capitals of Culture (PDF) Euroopan unioni. Viitattu 4.12.2016. (englanniksi)
  14. Glava 3. Obštšaja harakteristika dinamiki tšislennosti gorodskogo naselenija za 1811-1913 gg (Osa 3. (Venäjän keisarikunnan) Kaupunkiväestön dynamiikan yleisiä piirteitä vuosina 1811–1913) Istmat.info. Arkistoitu 24.4.2015. Viitattu 6.5.2013. (venäjäksi)
  15. Vsesojuznaja perepis naselenija 1959 g. (krome RSFSR) (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1959. Muut neuvostotasavallat kuin Venäjä) Демоскоп Weekly, Demoscope.ru. Viitattu 24.4.2013. (venäjäksi)
  16. Vsesojuznaja perepis naselenija 1970 g. (krome RSFSR) (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1970. Muut neuvostotasavallat kuin Venäjä) Демоскоп Weekly, Demoscope.ru. Viitattu 24.4.2013. (venäjäksi)
  17. Vsesojuznaja perepis naselenija 1979 g. (krome RSFSR) (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1979. Muut neuvostotasavallat kuin Venäjä) Демоскоп Weekly, Demoscope.ru. Viitattu 24.4.2013. (venäjäksi)
  18. Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. Gorodskoi (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1989) Демоскоп Weekly, Demoscope.ru. Viitattu 24.4.2013. (venäjäksi)
  19. Urban_areas_population_ethnicity_2001.xls (Excel) (Excel-tiedosto Liettuan kaupunkialueista 2001) Lietuvos statistikos departamentas, stat.gov.lt. Viitattu 24.4.2013. (englanniksi)
  20. Public transport: Carriers Vilniustransport.lt. Arkistoitu 12.12.2016. Viitattu 4.12.2016. (englanniksi)
  21. About Vilniaus Metro. Viitattu 4.12.2016. (englanniksi)
  22. About us Vilnius-airport.lt. Arkistoitu 8.12.2016. Viitattu 4.12.2016. (englanniksi)
  23. New route (to Vilna Airport) (Tiedote junayhteydestä Vilnan lentokentälle lokakuusta 2008 lähtien) 8.8.2008. Lietuvos Geležinkeliai – SC Lithuanian Railways. Arkistoitu 22.7.2011. Viitattu 7.3.2010. (englanniksi)
  24. Routes Map (of Lithuanian Railways) (Liettuan rautateiden reittikartta) Lietuvos Geležinkeliai. Viitattu 17.8.2011. (englanniksi)
  25. Falk: Russia–Ukraine–Belarus (Falk: Länderkarte Russland–Ukraine–Belarus). 1:2000 000 & 1:10 000 000. Falk Verlag, 73751 Ostfildem, Falk.de, 2007 (?). ISBN 3-8279-1864-2. (englanniksi, saksaksi)
  26. Макаревич, Е. Л. (toim.): Атлас автомобиьных дорог (Atlas Avtomobilnyh Dorog) 1:500 000. Издательство Янсеян, Minsk, 2005. ISBN 985-6501-12-1. (venäjäksi)

    Aiheesta muualla
    Euroopan kulttuuripääkaupunki
    1980-luku
    1990-luku
    2000-luku
    2010-luku
    2020-luku
    Liettuan kaupungit

    Vilna | Kaunas | Klaipėda | Šiauliai | Panevėžys | Alytus | Marijampolė | Mažeikiai | Jonava | Utena | Kėdainiai | Telšiai | Visaginas | Tauragė | Ukmergė | Kretinga | Šilutė | Radviliškis | Palanga | Druskininkai | Gargždai | Rokiškis | Biržai | Elektrėnai | Kuršėnai | Garliava | Jurbarkas | Vilkaviškis | Raseiniai | Anykščiai | Lentvaris | Naujoji Akmenė | Grigiškės | Prienai | Joniškis | Kelmė | Varėna | Kaišiadorys | Pasvalys | Kupiškis | Zarasai | Skuodas | Kazlų Rūda | Širvintos | Molėtai | Šalčininkai | Šakiai | Švenčionėliai | Ignalina | Pabradė | Kybartai | Šilalė | Nemenčinė | Pakruojis | Švenčionys | Trakai | Vievis | Kalvarija | Lazdijai | Rietavas | Žiežmariai | Eišiškės | Ariogala | Neringa | Šeduva | Birštonas | Venta | Akmenė | Tytuvėnai | Rūdiškės | Vilkija | Pagėgiai | Viekšniai | Žagarė | Ežerėlis |Skaudvilė | Gelgaudiškis | Kudirkos Naumiestis | Simnas | Salantai | Linkuva | Veisiejai | Ramygala | Priekulė | Joniškėlis | Jieznas | Daugai | Obeliai | Varniai | Virbalis | Vabalninkas | Seda | Subačius | Baltoji Vokė | Dūkštas | Pandėlys | Dusetos | Užventis | Kavarskas | Smalininkai | Troškūnai | Panemunė

     

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.