Ville Vainio
Ville Vainio (entinen Karjunen; 5. tammikuuta 1882 Rautalampi – 1. joulukuuta 1956 Helsinki) oli suomalainen liikemies ja sosialidemokraattien sekä myöhemmin Suomen sosialistisen työväenpuolueen kansanedustaja.
Vainion vanhemmat olivat lampuoti Pekka Karjunen ja Maria Makkonen. Hän kävi kansakoulun ja teki sitten maataloustöitä Rautalammilla vuoteen 1910 saakka. Hän toimi sen jälkeen osuuskaupanhoitajana ja Hankkijan kauppamatkustajana Suonenjoella ja Kuopiossa. Suomen sisällissodan jälkeen Vainio oli vankilassa poliittisista syistä 1918 sekä 1921–1922 ja 1923–1925. Vapauduttuaan Vainio oli Viipurin kauppa Oy:n hallituksen jäsenenä 1930–1939 ja viimeksi hän toimi liikemiehenä Helsingissä vuoteen 1956 saakka.
Vainio oli SDP:n kansanedustajana 1909–1911 ja 1919–1920 sekä Suomen sosialistisen työväenpuolueen kansanedustajana 1920–1923 edustaen Kuopion läänin läntistä vaalipiiriä. Hänen hyvät puhelahjansa auttoivat häntä myös kauppamiehen työssä[1].
Vainiolla oli keskeinen rooli Kuopion punakaartin aseistamisessa loppuvuonna 1917. Hänen odotettiin myös johtavan kaartia sotatoimissa, mutta hän antautui joukkoineen valkoisille melkein taistelutta. Valtiorikosoikeudessa hän säästyi kuolemanrangaistukselta, koska hänellä oli puolustajia myös valkoisten puolella. Sodan jälkeen hän siirtyi työväenliikkeen jyrkemmän suunnan kannalle, ja perusteli sitä vankileirillä kokemillaan kärsimyksillä. Hän alkoi rempseällä tyylillä julistaa vallankumouksen sanomaa ja häntä kutsuttiinkin “Kuopion moskovalaiskauden suureksi profeetaksi”.[1]
Vainion heikkous oli alkoholi. Kansanedustajana hän ei välittänyt kokouksissa istumisesta, lainvalmistelusta tai täysistuntojen puheenvuoroista. Tosin hän teki aloitteen Suomen muuttamiseksi neuvostotasavallaksi perustuslakia muuttamalla. Maaliskuussa 1923 Kyösti Kallion vähemmistöhallitus oli vähällä kaatua vasemmiston tekemään välikysymykseen (luottamuslauseäänestys päättyi tasan 89–89 ja se ratkaistiin arpomalla), jolloin Vainion samanaikainen oleskelu ravintoloissa nousi esille vastapuolen vahingoniloisina letkautuksina.[1]
Vainio oli naimisissa vuosina 1905–1927 Helmi Maria Halosen kanssa. Hän meni uusiin naimisiin 1927 Martta Helena Virtasen kanssa.
Lähteet
- .aspx Ville Vainio. Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
Viitteet
- Keskisarja, Teemu: ”Punaisen örinän maa”, Teoksessa Vääpeli T:n tapaus ja muita kertomuksia suomalaisesta terrorista, s. 208–212, 234–236. Jyväskylä: Atena, 2010. ISBN 978-951-796-623-8.