Villa Lante

Villa Lante, täydellisemmin Villa Lante al Gianicolo on Roomassa Gianicolo-kukkulalla sijaitseva renessanssihuvila, joka on valmistunut vuonna 1531. Suomen valtio osti rakennuksen vuonna 1950 ja siinä toimivat sekä Suomen Rooman-instituutti että Suomen Pyhän istuimen luona oleva suurlähetystö.

Villa Lante
Villa Lante.
Villa Lante.
Sijainti Rooma, Italia
Koordinaatit 41°53′35.2″N, 12°27′38.5″E
Rakennustyyppi huvila
Valmistumisvuosi 1531
Suunnittelija Giulio Romano
Omistaja Suomen valtio
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Historia

Rakentaminen

Villa Lanten rakennutti paavi Leo X:n kansliapäällikkö Baldassare Turini, joka halusi huvilan Rooman kaupungin ulkopuolelta päästäkseen pakoon kaupungin kuumuutta kesällä. Huvilan rakentaminen alkoi viimeistään vuonna 1519. Rakentamisen aikaan Gianicolo-kukkula oli puutarhojen ja viiniköynnösten peittämää aluetta. Huvilaa ei ollut tarkoitettu pysyvään asuinkäyttöön.[1] Vuonna 1527 huvila mahdollisesti vaurioitui keisarin palkkasotilaiden vallatessa Rooman. Huvila valmistui lopullisesti vuonna 1531, mikä on kirjattu myös talon seinään.[1]

Rakennuksen valmistumisvuosi 1531 on kirjattu talon seinään yhdessä Martialis-sitaatin ("Täältä voi ihailla koko Roomaa") kanssa.
Villa Lante. John Robert Cozensin maalaus 1780-luvulta.

Lante-suvun aika ja välivuodet

Vuonna 1548 Baldassaro Turinin veljenpoika Julio Turini vuokrasi huvilan kardinaali Georges d’Armagnacille. Vuonna 1551 huvila ja sen maa-alueet siirtyivät Lante-suvun omistukseen. Huvila oli suvun omistuksessa 1800-luvun alkuun saakka ja kantaa edelleen suvun nimeä.[1] Köyhdyttyään suku myi huvilan Camillo Borgheselle. Borgheset myivät sen vuonna 1837 Madeleine Sophie Barat’lle, joka oli perustanut Jeesuksen Pyhän Sydämen nunnajärjestön. Näin huvila tuli luostarin käyttöön, ja siihen sijoitettiin noviisien asuntola.lähde?

Huvilaa alettiin vuokrata ulkopuolisille, kun luostari ei enää tarvinnut sitä. Vuonna 1887 sen vuokrasi saksalainen arkeologi Wolfgang Helbig. Hän ja hänen vaimonsa Nadine Shahovskaja tekivät huvilasta kulttuurisalongin, jossa kävi paljon vieraita.[1] Vuonna 1909 Wolfgang Helbigin poika kenraali Demetrio Helbig osti huvilan luostarilta. Vuonna 1946 Helbig vuokrasi huvilan ylimmät kerrokset Suomen Vatikaanin suurlähetystön asiainhoitajalle Göran Steniukselle.[1]

Suomen valtion omistukseen

Suomalaisilla oli ollut haaveena oman tiedeinstituutin perustaminen Roomaan Ruotsin instituutin mallin mukaan. Tätä varten oli perustettu Suomen Rooman-instituutin säätiö. Steniuksen kautta säätiö sai tiedon, että kenraali Helbig olisi valmis myymään rakennuksen suomalaisten käyttöön hyvin edullisesti. Huvila saatiin hankittua Suomen valtion omistukseen mutta säätiön ja tiedeinstituutin käyttöön suomalaisen suurliikemiehen Amos Andersonin lahjoituksen tuella vuonna 1950.[1] Rakennus vihittiin instituutin käyttöön vuonna 1954 restaurointitöiden jälkeen. Taloa on kunnostettu myös 1970- ja 1990-luvuilla.[1]

Rakennus

Villa Lante on renessanssityyliä edustava villa eli huvila ja yksi Rooman parhaimmin säilyneistä renessanssihuviloista. Se on yhdessä Villa Madaman kanssa esimerkki Rafaelin koulukunnan työstä Roomassa, ja samalla sitä voidaan pitää esimerkkinä Medici-suvun paavien ”kultaisesta aikakaudesta”.[1]

Rafaelin oppilas Giulio Romano on rakennuksen suunnittelija. Hänen sanotaan halunneen rakentaa huvilasta antiikin tyylisen rakennuksen, jossa arkkitehtuuri, kuvanveisto ja maalaustaide muodostavat kokonaistaideteoksen. Talon maalauskoristelun ovat tehneet Rafaelin koulukunnan taiteilijat Vincenzo Tamagni da San Gimignano, Polidoro da Caravaggio ja Maturino.[1]

Huvilan salin freskot ovat nykyään Palazzo Zuccarissa, jossa sijaitsee Saksan taidehistoriallinen instituutti Biblioteca Hertziana. Sivuhuoneiden freskoista osa maalattiin piiloon huvilan ollessa luostarin käytössä.[1]

Toiminta

Villa Lanten salin koristelua.

Suomen Rooman-instituutti

Suomen Rooman-instituutti (Institutum Romanum Finlandiae) on toiminut Villa Lantessa perustamisestaan vuodesta 1954 lähtien. Instituutti harjoittaa tieteellistä tutkimusta painopistealueinaan antiikin ja keskiajan historia, klassillinen filologia, klassillinen arkeologia ja taidehistoria. Instituutti tarjoaa tutkijoille ja taiteilijoille mahdollisuuden asua ja työskennellä Roomassa. Rakennuksessa sijaitsevat muun muassa instituutin työntekijöiden toimistotilat, luentosali, tieteellinen kirjasto, asuntola keittiöineen ja oleskelutiloineen sekä taiteilija-ateljee.[2]

Instituutti on Suomen ensimmäinen ulkomaaninstituutti ja samalla myös Suomen ensimmäinen tieteellinen ulkomaaninstituutti. Se oli myös 30 vuoden ajan Suomen ainoa ulkomaaninstituutti. Nykyisin Suomella on jo 15 muutakin ulkomaaninstituuttia, mutta suurin osa niistä on kulttuuri-instituutteja.[3]

Suomen Pyhän istuimen luona oleva suurlähetystö

Villa Lantessa toimii myös Suomen Pyhän istuimen luona oleva suurlähetystö, joka hoitaa suhteita tähän Vatikaanivaltiota hallitsevaan istuimeen. Suurlähetystön toimistonhoitajana toimii Rooman-instituutin intendentti.

Lähteet

  1. Villa Lante al Gianicolo: Historia Suomen Rooman-instituutti. Viitattu 12.12.2012. [vanhentunut linkki]
  2. Institutum Romanum Finlandiae The Finnish Cultural and Academic Institutes. Arkistoitu 15.3.2011. Viitattu 1.1.2013.
    • Sandberg, Kaj: Villa Lante, Suomi & Italia. Italialainen syyskuu – Italian tasavallan presidentin Giorgio Napolitanon valtiovierailun kunniaksi. Italian suurlähetystö, Italian kulttuuri-instituutti, Italian valtion ulkomaankauppainstituutti, 2008.

    Kirjallisuutta

    • Carunchio, Tancredi & Örmä, Simo (toim.): Villa Lante al Gianicolo. Storia della fabbrica e cronaca degli abitatori. Roma: Palombi Editore / Institutum Romanum Finlandiae, 2005. ISBN 88-7621-511-5.
    • Lilius, Henrik: Villa Lante al Gianicolo. L’architettura e la decorazione pittorica. Acta Instituti Romani Finlandiae 10. Roma: Institutum Romanum Finlandiae, 1981.
    • Setälä, Päivi & Suvikumpu, Liisa & Sihvola, Juha & Keinänen, Timo: Villa Lante. Suomen Rooman-instituutti 1954–2004. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 978-951-0-29630-1.

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.