Vilkas Sippola

Vilkas Sippolan vanhemmat olivat Matti Sippola ja Maria Josefiina Silfverberg. Sippola kävi kansakoulun ja Helsingin teollisuuskoulun teknokemiallisen osaston. Hänet vihittiin avioliittoon Anni Matilda Lindforsin kanssa 1921.[1][2]

Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppania

Sippola työskenteli Kelhon tulitikkutehtaan toisena johtajana ennen liittymistään jääkäreihin. Hän sai sotilaskoulutuksen Saksan kuninkaallisessa Preussin jääkäripataljoona 27:ssa osallistuen ensimmäisen maailmansodan taisteluihin Misajoella, Riianlahdella, Smārdesissa ja Lielupejoella. Sippola osallistui rintamakomennuksen jälkeen Liepājassa järjestetyille auto- ja rautatierakennuskursseille 1917.[1][2]

Sippola saapui Suomeen jääkärien pääjoukon mukana Vaasaan vääpeliksi ylennettynä helmikuussa 1918, kun Suomen sisällissota oli alkanut. Hänet komennettiin Suomen tasavallan joukkojen (valkoiset) 12. jääkäripataljoonan 2. komppanian joukkueenjohtajaksi osallistuen Tampereen taisteluun, jossa haavoittui lievästi Kalevankankaalla. Sippola määrättiin huhtikuusta 1918 alkaen 1. jääkärirykmentin täydennyspataljoonaan ja siirrettiin toukokuussa adjutantiksi 2. jääkärirykmentin 12. jääkäripataljoonaan.[1][2]

Sippola siirrettiin sisällissodan jälkeen koulutusaliupseeriksi Pioneerikoulutuspataljoonan heinäkuussa 1918. Hänet määrättiin toukokuussa 1919 nuoremmaksi upseeriksi Pioneeripataljoona I:een. Sotaväestä hän erosi lokakuussa 1919, mutta palasi 1922, jolloin hänet nimitettiin Asevarikko l:n ammustarkastajaksi ja komendantiksi Helsingin Vallisaareen. Hän kuoli työtapaturmaisesti noin viikkoa ennen Vallisaaren räjähdysonnettomuutta 1937. Sippola oli 30. kesäkuuta 1937 suorittamassa Asevarikko 1:n työpajalla Vallisaaressa paukkupanoksiksi tarkoitettujen tyhjien 47 mm:n tykinammusten hylsyjen nallitappien poistamista räjäyttämällä nallit ennen tappien poistoa keksimällään laittella. Yhdeksän nallitapin poisto onnistui mutta kymmenennen nallin räjäytys sytytti myös hylsyyn jääneen mustaruudin, jolloin räjähtäneen hylsyn palaset haavoittivat Sippolaa vakavasti käsiin ja vatsaan. Sippola kuoli sairaalassa kaksi tuntia onnettomuuden jälkeen. Onnettomuudessa haavoittui lievästi lähellä ollut hienomekaanikko Frans Theodor Esselström ja lisäksi työpajan ikkunat särkyivät. Sippola on haudattu Kauhavalle.[1][2][3]

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Hilfsgruppenführer 1. lokakuuta 1916 Vääpeli 11. helmikuuta 1918 Vänrikki 16. toukokuuta 1919 Luutnantti 22. lokakuuta 1919 Kapteeni 6. joulukuuta 1936		Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera Vapaudenmitali 1. lk. Vapaussodan muistomitali soljen kera Jääkärimerkki Preussin 2. lk. Rautaristi Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.