Viljo Ylöstalo

Viljo Viktor Ylöstalo (14. joulukuuta 1887 Orimattila – 25. huhtikuuta 1959 Helsinki)[1] oli suomalainen professori, sähkötekniikan tutkija ja diplomi-insinööri.

Työura ja henkilöhistoria

Ylöstalo tuli ylioppilaaksi Lahden yhteiskoulusta 1907 ja valmistui diplomi-insinööriksi 1913. Ylöstalo piskeli myös Darmstadtissa, Pariisissa ja Nancyssä 1922–1923. Hän toimi ennen yliopistouraansa Strömbergin palveluksessa ja valtion koskivoimakomiteassa ja opetti Tampereen teknillisessä oppilaitoksessa.[2][3] Ylöstalo oli Teknillisen korkeakoulun teoreettisen sähkötekniikan ja radiotekniikan professori 1924–1952. Hänen suunnitelmiensa mukaan rakennettiin vuonna 1928 Lahden ensimmäinen suuryleisradioasema.[4] Ylöstalo oli Kansainvälisen yleisradioliiton (UIR) puheenjohtaja vuosina 1937–1939.[1] Yleisradion johtokunnan jäsen hän oli 1926–1929 ja 1934–1941.[5]

Viljo Ylöstalon vanhemmat olivat maanviljelijä Viktor Ylöstalo ja Maria Lindberg ja puoliso vuodesta 1915 Ester Ingrid Tidström. Heidän poikansa oli siviilioikeuden professori Matti Ylöstalo.[1][2]

Julkaisuja
  • Sähkötekniikan oppikirja, 1932
  • Tiedonvälityksen historiaa, 1932, julkaisussa Tampereen puhelinlaitos v. 1882–1931, J. K. Laurila, ss. 325–340
  • Radiotekniikan oppikirja, 1936
  • Teoreettisen sähkötekniikan perusteet, 1944

Lähteet
  1. Jari Hanski: / Ylöstalo, Viljo (1887 - 1959) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 24.2.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. Kuka kukin on (Aikalaiskirja) 1954, s. 1007 (Viitattu 9.7.2019)
  3. Fraser, Ole (toim.): Suomen Sähköinsinööriliitto r.y. Matrikkeli. Finlands Elektroingenjörsförbund r.f. Matrikel 1926–1951, s. 297–298. Helsinki: Suomen Sähköinsinööriliitto, 1951.
  4. Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1967, osa 10, palsta 459
  5. Kuka kukin oli: Y (Viitattu 9.7.2019)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.