Viljo Mikkola

Mikkolan vanhemmat olivat maanviljelijä Erik Mikkola ja Maria Mikkola ja puoliso vuodesta 1903 Anna Rauha Dargmar Erlund.[2] Heidän tyttärensä oli laulajatar Aulikki Mikkola-Meurman.[3] Mikkola kävi Turun lukkari- ja urkurikoulun 1895 ja opiskeli Helsingin musiikkiopistossa 1897–1899. Pariisissa Mikkola opiskeli laulua ja urkujen soittoa 1900–1901 ja teki opintomatkat Saksaan 1920 ja 1929 ja Italiaan 1929.[2] Mikkola oli Turun tuomiokirkon kanttori 1901–1907[1] ja Turun Mikaelin kirkon urkuri 1908–1950. Hän toimi myös pedagogina ja musiikkialan luottamustehtävissä. Hänellä oli vuodesta 1905 piano- ja harmoniliike Turussa ja Helsingissä 1912–1932.[3] Turun Sanomien musiikkikriitikkona Mikkola työskenteli 1903–1912. Hänelle myönnettiin Director musices -arvonimi vuonna 1919.[2]

Mikkola sävelsi oratorion Kristus sekä kirkkomusiikkia, orkesteriteoksia ja lauluja.[3] Hänen sävellyksiään ovayt muun muassa:[2]

• Pohjalainen sarja, talkoorapsodia Elonkorjuujuhlassa, Lapsuuden muistoja, Kesäkuvia Varsinais-Suomesta, legenda Vallis Gratiae, Kehtolaulu, Elegia, Juhlamarssi
• Juhlamessu, Litania, Isä meidän ja Herran siunaus
• 6 koraalimotaattia, 3 kantaattia, johdantovuorolauluja kirkkovuoden pyhiä varten
• adventti-, pitkäperjantai- ja juhlavesper
• yksinlauluja orkesterin, pianon ja urkujen säestyksellä sekä kuorolauluja
• 30 koraalialkusoittoa
• piano- ja viulusävellyksiä
• kansanlaulujen sovituksia.

Mikkola konsertoi Turussa ja Helsingissä, pitäen muun muassa yli sata kirkkokonserttia, ja toimi orkesterinjohtajana, urkurina ja säestäjäpianistina.[2]