Viljo Mäkinen
Viljo Mäkinen (9. heinäkuuta 1920 Kisko – 2. syyskuuta 1985 Turku)[1] oli suomalainen keraamikko ja kuvanveistäjä.
Taiteellinen toiminta
Viljo Mäkinen opiskeli Turun piirustuskoulussa vuosina 1937–1939. Hän teki opintomatkoja Italiaan ja Ranskaan. Ensimmäinen näyttely hänen teoksistaan järjestettiin vuonna 1948. Mäkinen työskenteli keraamikkona Kupittaan Savella, jossa hän toimi noin vuoteen 1960 saakka. Mäkisen näyttelyitä on ollut Turun taidemuseossa 1965 ja Wäinö Aaltosen museossa 1970. Viljo Mäkinen tunnetaan erityisesti humoristisista veistoksistaan. Teokset ovat useasti kansanomaisia ja kekseliäitä. Hän teki myös muun muassa akvarelleja, maalauksia ja kollaaseja. Viljo Mäkisen taiteelle on leimallista erilaisten materiaalien rohkea hyödyntäminen ja monia niistä voi pitää naivistisina. Hän on käyttänyt veistoksissaan pronssia, puuta, terrakottaa, sementtiä ja erilaisia kiviä. Tyypillisiä aiheita Mäkisellä ovat sympaattiset eläin- ja ihmishahmot. Useita hänen teoksiaan on hankittu Ateneumin taidemuseoon.[1][2]
Teoksia
- Reliefi, 1950, Perniö, Salo.
- Nuoruus elämän lähteellä, 1952, Turku.
- Hitsaajat, 1968, Turku.
- Portsan pojat, 1972, Turku.
- Kissa-Alli, 1977, Turku.
- Korppu-Vihtori, 1985, Turku.
Katso myös
Lähteet
- Mäkinen, Viljo Suomen Kansallisgalleria. Viitattu 27.5.2014.
- Kulmala, Hanna: Turkulaistaiteilija Viljo Mäkinen Antiikkia ja arkipäivää -blogi. 14.1.2010. Viitattu 27.5.2014.
Aiheesta muualla
- Itkonen, Satu: Sydän siveltimellä. Suomalaista naivismia, s. 84-87. Taidepiste, 1998. ISBN 951-96451-3-6.