Viljo Korpela

Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Otto Korpela ja Amalia Salmia. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1922 Lilja Maria Lenkkerin kanssa.[2][3]

Korpela erosi Jyväskylän klassillisesta lyseosta kuudennelta luokalta jääkäriliikkeeseen liittymisen vuoksi. Hän suoritti seitsemännen luokan samassa koulussa vuonna 1929. Hän oli komennettuna Harjoituseskadroonaan Helsinkiin vuonna 1919 sekä suoritti taktiikan soveltamiskurssin Suojeluskuntain päällystökoulussa vuonna 1926 sekä Sotakorkeakoulun yleisen osaston vuosina 1931–1933.[2][3]

Jääkäripataljoona 27:n 4. komppania.

Korpela liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 25. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hän suoritti myös vuonna 1917 Polangenissa järjestetyn erikoiskurssin (pommarikurssi).[2][3]

Korpela saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana vänrikiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan aluksi joukkueenjohtajaksi 7. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan josta hänet siirrettiin 25. maaliskuuta 1918 alkaen 4. Jääkärirykmentin 11. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan ja edelleen 10. huhtikuuta 1918 alkaen 8. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin kaakkoisrintamalla muun muassa Sirkiänsaarella.[2][3]

Sisällissodan jälkeen Korpela palveli nuorempana upseerina 4. Jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona 4:ssä (nimettiin myöhemmin Jääkäripataljoona 2). Rykmentistä hänet siirrettiin 6. elokuuta 1918 Vuoristoprikaatin polkupyöräosastoon, josta edelleen 23. marraskuuta 1918 alkaen Sortavalan rajavartioryhmään, missä hän toimi aluksi aliupseerikurssin johtajana ja myöhemmin 9. komppanian päällikkönä. Korpela siirrettiin 2. huhtikuuta 1919 Keski-Suomen rykmenttiin, missä hänet määrättiin 16. kesäkuuta 1919 alkaen komppanian päälliköksi ja 25. tammikuuta 1921 alkaen 3. konekiväärikomppanian päälliköksi.[2][3]

Armeijasta hänet komennettiin 15. tammikuuta 1925 ja lopulta siirrettiin 15. toukokuuta 1925 alkaen suojeluskuntajärjestöön. Suojeluskuntajärjestössä hänet sijoitettiin aluksi paikallispäälliköksi Hämeenlinnan suojeluskuntaan, missä hän joutui samalla hoitamaan myös Hämeenlinnan suojeluskuntapiirin I alueen päällikön tehtävissä. Edellä mainittuun tehtävään hänet nimitettiin 1. heinäkuuta 1925. Hämeenlinnasta hänet siirrettiin 1. marraskuuta 1928 Kymenlaakson suojeluskuntapiirin I alueen päälliköksi. Suojeluskuntajärjestöstä hän erosi 31. joulukuuta 1928 ja palasi armeijan palvelukseen ja hänet sijoitettiin 7. lokakuuta 1929 alkaen Kenttätykistörykmentti 1:een talouspäällikön apulaiseksi. Kenttätykistörykmentistä hänet siirrettiin 1. heinäkuuta 1933 yleisesikuntaupseeriksi Tuusulan sotilaspiirin esikuntaan ja 24. huhtikuuta 1934 alkaen Jyväskylän sotilaspiirin esikuntaan. Korpela nimitettiin 23. heinäkuuta 1936 esikuntapäälliköksi Keski-Suomen sotilasläänin esikuntaan ja 8. huhtikuuta 1937 Helsingin autokomppaniaan. Armeijasta hän erosi sairauden takia 9. heinäkuuta 1937.[2][3]

Korpela osallistui talvisotaan ylimääräisten harjoitusten (YH) aikana Jyväskylän sotilaspiirin ja virkaatekevänä sotilasläänin komentajana sekä Keuruun suojeluskuntapiirin päällikkönä. Välirauhan aikana hän jatkoi samassa tehtävässä, kunnes jatkosodan puhjetessa hänet siirrettiin Pirkka-Hämeen suojeluskuntapiirin päälliköksi. Hänet kotiutettiin vuonna 1942 ja sen jälkeen hän toimi monissa valtiollisissa ja kunnallisissa luottamustehtävissä muun muassa valtionverolautakunnan puheenjohtajana vuosina 1944–1947 sekä toimi edustajana Tampereen liikennealueen seutusuunnitteluliitossa vuosina 1954–1969.[3]

Korpela toimi Keski-Suomen rykmentin kunnianeuvoston jäsenenä vuonna 1923 ja 3. Divisioonan kunniatuomioistuimen varajäsenenä vuosina 1935–1936 sekä toimi Tuusulan varuskunnan komendanttina vuosina 1930–1931.[2][3]

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Hilfsgruppenführer 24. joulukuuta 1916 Vänrikki 11. helmikuuta 1918 Luutnantti 16. toukokuuta 1919 Kapteeni 6. joulukuuta 1921 Majuri 16. toukokuuta 1934 Yleisesikuntaupseerin arvonimi 16. toukokuuta 1935		Vapaudenristi 3. lk. Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera (1918 ja 1940) Vapaussodan muistomitali soljen kera Talvisodan muistomitali Jatkosodan muistomitali Jääkärimerkki Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi Kansallisen Kokoomuksen suuri kultainen ansiomitali Suomen Metsästäjäliiton hopeinen ansiomitali

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.