Viljo Hurme

Paavo Viljo Hurme (sukunimi vuoteen 1906 Heerman; 24. tammikuuta 1893 Muurla – 14. kesäkuuta 1987) oli suomalainen taidemaalari jonka ura ulottui 1910-luvulta aina 1980-luvulle. Hurmeen ateljeekoti sijaitsi Muurlassa.

Seitsenlapsiseen maanviljelijäperheeseen syntynyt Hurme aloitti piirtämisen jo lapsuudenkodissaan. Hänen aiheensa liittyivät tällöin maatalon pihapiiriin. Kädentaidot hallitseva Hurme valmisti myös erilaisia käyttö- ja koriste-esineitä ja hän teki muun muassa itse taulujensa kehykset. Ripille päästyään Hurme sai mahdollisuuden taideopintojen Turun piirustuskoulussa jossa hän opiskeli 1909–1914 opettajinaan Victor Westerholm ja Axel Haartman.

Hurmeen töitä oli ensimmäisen kerran näytteillä Turun Taideyhdistyksen vuosinäyttelyissä maaliskuussa ja lokakuussa 1916. Hän piti myös saman vuoden joulukuussa Turun taidemuseossa yhteisen näyttelyn neljän opiskelutoverinsa (Walter Lindholm, Lauri Lehmussaari, Yrjö (Johannes) Paavola, Asti Vehmas) kanssa.

Hurme maalasi 1910-luvulla paljon vesiväritöitä tummin värein harmaalle pohjalle. Hän teki myös vaaleita usvamaisia väreitä käyttäen hämyisiä kesäyömaisemia. Myöhemminkin akvarellit muodostivat keskeisen osan Hurmeen tuotannossa. Hurmeen tuotannossa näkyi pitkään hänen ihailemansa Tyko Sallisen vaikutus. Hurme alkoi 1930-luvulla käyttää myös öljyvärejä ja hän ryhtyi maalaamaan muotokuvia.

Hurme oli 1920-luvulla mukana elokuva-alalla ystävänsä taiteilija Uuno Eskolan kautta. Hurme ja Eskola vastasivat Tampereelle Hatanpään valtatie 6:een helmikuussa 1928 valmistuneen 470-paikkaisen Häme-elokuvateatterin salin koristelusta. Hurme esiintyi myös pääosassa Uuno Eskolan samana vuonna Tampereella ohjaamassa ja tuottamassa hiihtourheiluaiheisessa elokuvassa Lumisten metsien mies.

Maalauksen aiheena oleva Korppu-Vihtori kuvattuna Munkin pihalla korpunhakumatkalla

Hurmeen teosten aiheena olivat erilaiset työnkuvaukset (elonkorjuu, pyykkärit), maisemat, muotokuvat ja kansantyypit. Hurme maalasi useita kuvia Salon seudulla leipäkauppaa tehneestä Korppu-Vihtorista. Hän maalasi myös krusifiksiaiheita käyttäen mallina itse tekemiään puuveistoksia. 1950-luvulla Hurme teki Italian-matkansa innoittamana myös mosaiikkitöitä vaikkei hän tuonutkaan niitä näytteille. Muuten Hurmeen 1950-luvun tuotanto käsitti sisäkuvia ja asetelmia.

Tutustuttuaan Ateneumissa esillä olleeseen ARS 1961 Helsinki -näyttelyyn Hurme päätti luopua maisemamaalauksesta ja alkaa kuvata maiseman yksityiskohtia. Hän maalasi 1960- ja 1970-luvuilla erityisen paljon maalauksia joiden aiheena oli rapautuva tai jäkälän peittämä kallion pinta. Hurme teki myös leluasetelmia, uusrealistisia romumaalauksia ja hän käytti fotorealismin ja pop-taiteen tyylikeinoja.

Hurme jatkoi maalaamista elämänsä loppuun saakka niin että hänen viimeinen työnsä Paimenia kedolla valmistui neljä päivää ennen hänen kuolemaansa.

Salon taidemuseossa on Viljo Hurmeen säätiön omistama 500 Hurmeen teoksen kokoelma. Viljo Hurmeen taiteilijakoti Muurlassa avattiin yleisölle 1987.