Roland af Hällström

Roland af Hällströmin vanhemmat olivat arkkitehti Arthur af Hällström (1867–1933) ja Natalia Lovisa Karsten (1875–1951).[1] Hänen vanhempi veljensä Raoul af Hällström oli kulttuuritoimittaja, kriitikko ja teatterinjohtaja.[2] He kuuluivat suomalaiseen af Hällströmin aatelissukuun.

Af Hällström oli naimisissa Kyllikki Velruusin kanssa vuosina 1927–1949, ja heillä oli yksi tytär. Vuodesta 1950 kuolemaansa asti hänen aviopuolisonsa oli näyttelijä Elvi Saarnio. Ohjaaja Arto af Hällström on heidän poikansa.

Af Hällström toimi 1920-luvun lopussa Aamulehden ja 1930-luvulla Elokuva-Aitan kriitikkona. Vuonna 1936 hän julkaisi ensimmäisen Suomessa ilmestyneen elokuvan olemusta käsittelevän kirjan Filmi, aikamme kuva. Väinö Mäkelä tarjosi af Hällströmille tilaisuuden kokeilla taitojaan elokuvaohjaajana. Af Hällström ohjasi ensimmäisen elokuvansa Paimen, piika ja emäntä vuonna 1938.[3] Seuraavaksi hän ohjasi Jäger-Filmille historiallisaiheisen elokuvan Simo Hurtta (1940). Jatkosodan aikana af Hällström toimi STT:ssä Yleisradion uutistenlukijana.[2]

Af Hällströmin ura jatkui vuonna 1943 Teuvo Tulion apulaisohjaajana elokuvassa Sellaisena kuin sinä minut halusit. Hän siirtyi Oy Fenno-Filmin palvelukseen vuonna 1946 ja ohjasi yhtiölle kuusi elokuvaa. Tästä alkaen af Hällströmin luottokuvaaja oli Esko Töyri. Merkittäviä ohjauksia Fenno-Filmillä olivat film noir-sävytteinen rikoselokuva Houkutuslintu (1946) ja kohtalodraama Pikajuna pohjoiseen (1947), josta af Hällström palkittiin parhaan ohjauksen ja käsikirjoituksen Jussi-patsaalla.[2]

Vuonna 1950 Fenno-Filmin tuotanto-osasto yhdistyi vastaavan Adams-Filmin osaston kanssa Fennada-Filmi Oy:ksi. Af Hällström jatkoi uuden yhtiön pääohjaajana vuoteen 1956 asti, jolloin hän kuoli kirjaimellisesti työnsä ääreen. Fennadalle hän ehti ohjata yhteensä 11 elokuvaa, muun muassa Tukkijoella (1951), Noita palaa elämään (1952), Putkinotko (1954) ja Ryysyrannan Jooseppi (1955). Jälkimmäisestä af Hällström sai yhdessä Urpo Laurin kanssa Jussi-patsaan parhaasta käsikirjoituksesta.[2] Mika Waltarin näytelmään perustuva Noita palaa elämään sai myös kansainvälistä huomiota; alastonkohtaustensa ansiosta se myytiin Saksan liittotasavaltaan sekä Yhdysvaltoihin.[4]

Af Hällströmin omimmiksi aiheiksi valikoituivat klassikkokirjailijoiden, kuten Teuvo Pakkalan, Mika Waltarin, Ilmari Kiannon ja Minna Canthin tekstien pohjalta tehdyt filmatisoinnit. Hän osallistui useimpien elokuviensa käsikirjoitustyöhön käyttäen nimimerkkiä Viljo Hela. Kuvauspaikalla af Hällström tunnettiin voimakastahtoisena ja persoonallisena ohjaajana. Aarre Elon mukaan hänen ”massiivinen, lihavahko olemuksensa ja viuhtova kävelytyyli saivat kummasti vipinää aikaan kuvausporukassa”.[2]

Af Hällström kuoli sydänkohtaukseen 21. helmikuuta 1956 Fennadan studiossa Lain mukaan -elokuvan kuvauspaikalla, kun viimeisiä otoksia kuvattiin. Hänen kuluttava elämäntapansa vaikutti varhaiseen kuolemaan.[2] Kun Ryysyrannan Jooseppi sai muistopalkinnon Karlovy Varyssa kesällä 1956, huonon tiedonkulun vuoksi af Hällström oli ymmärretty nuoreksi ohjaajalupaukseksi – hän oli kuollessaan 50-vuotias.[5]

• Paimen, piika ja emäntä (1938)
• Vänrikki Stoolin tarinat (1939)
• Simo Hurtta (1940)
• Sellaisena kuin sinä minut halusit (1944, apulaisohjaaja)
• Houkutuslintu (1946)
• Pikajuna pohjoiseen (1947)
• Läpi usvan (1948)
• Vain kaksi tuntia (1949)
• Hornankoski (Forsfararna, 1949, apulaisohjaaja)
• Hallin Janne (1950)
• Tukkijoella (1951)
• Ylijäämänainen (1951)
• Noita palaa elämään (1952)
• Suomalaistyttöjä Tukholmassa (1952)
• Kolmiapila (1953, yksi kolmesta ohjaajasta)
• Miljonäärimonni (1953)
• Kuningas kulkureitten (1953)
• Saariston tyttö (1953)
• Putkinotko (1954)
• Poika eli kesäänsä (1955)
• Ryysyrannan Jooseppi (1955)
• Lain mukaan (1956)

• Filmi, aikamme kuva: Filmin historiaa, olemusta ja tehtäviä. Ihminen ja maailma, Gummeruksen tietosarja n:o 2. Gummerus 1936.
• Seuranäyttämöiden opas: Ohjeita seuranäytelmien valitsijoille ja näyttelijöille. Gummerus 1938.

• Helen McGloy: Tappava totuus. Gummerus 1943. Salapoliisiromaani. Alkuteos The Deadly Truth.

• Jussi-palkinto 1948 elokuvan Pikajuna pohjoiseen käsikirjoituksesta ja ohjauksesta.
• Jussi-palkinto 1955 Ryysyrannan Joosepin käsikirjoituksesta (Urpo Laurin kanssa).

• Roland af Hällström Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
• Hällström, Raoul af hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
• Roland af Hällström : Hollywoodin "kuoleman eskadroona". Miehet, joiden tehtävänä on jännityskohtausten esittäminen amerikkalaisissa elokuvissa, Aamulehti, 10.01.1937, nro 8, s. 15, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot