Viljelystila

Viljelystila tarkoittaa yleisnimityksenä maatilaa, jolla harjoitetaan pellon, laitumen ja niityn viljelyä ja kasvien hyväksikäyttöä. Tavallisesti se tapahtuu omistajan hoitamana.[1]

Suomen oikeushistoriassa ja maatalouden historiassa viljelystila tarkoittaa erityisesti erästä asutuslainsäädännön mukaista tilatyyppiä.[2] Vuosina 1959–1977 voimassa olleen maankäyttölain mukaan viljelystilaan tuli kuulua niin paljon maatalousmaata ja maatalouskäyttöön raivattavissa olevaa maata, että keskikokoinen perhe saattoi saada siitä mahdollisten metsätulojen avustamana pääasiallisen toimeentulonsa. Viljelystilaa perustettaessa annettiin maatalousmaata ja maatalouskelpoista maata korkeintaan 20 sekä Lapin läänissä ja muualla syrjäseudulla enintään 30 muunnettua peltohehtaaria. Metsämaata liitettiin viljelystilaan niin paljon, että sen vuotuinen tuotto oli korkeintaan 75–125 kiintokuutiometriä kuorettomaksi runkopuuksi arvioituna. Jos seudulla oli metsämaata vähän ja maatalousmaata ja maatalouskelpoista maata runsaasti, voitiin viljelystilalle antaa enemmän maata maataloutta varten korvaamaan vähäistä metsämaata.[3]