Vydūnas

Vydūnas (liett. Vilius Storosta, saks. Wilhelm Storost; 22. maaliskuuta 1868 Jonaičiai, Itä-Preussi (nykyinen Liettua) – 20. helmikuuta 1953 Detmold, Länsi-Saksa) oli Preussin liettualainen kirjailija, runoilija, opettaja, filosofi ja humanisti. Hän oli tärkeässä asemassa liettualaisen kulttuurin kehittämisessä 1800-luvun lopulta alkaen.

Vydūnas kouluttautui opettajaksi ja oli vuodesta 1888 töissä kansakoulussa Kintaissa. Vuonna 1892 hän siirtyi Tilsitiin poikakouluun, jossa työskenteli seuraavat kaksi vuosikymmentä. Hän opetti saksaa ja englantia, mutta myös liettuan kieltä sekä liikuntaa ja voimistelua.

Vakava sairaus, keuhkotuberkuloosi, oli tuonut hänelle jo varhain vakaumuksen ruumiin ja sielun välisen tasapainon tärkeydestä. Myöhemmin hän kehitteli lukuisia ajatelmia ja kirjoituksia henkisyyden täyteisestä elämästä, jonka näki perustaksi humanismille. Hän oli suuresti kiinnostunut intialaisesta kulttuurista ja käänsi 1946 hindulaisuuden Bhagavad Gitan ensimmäisenä liettuan kielelle.

Vydunas Liettuan 200 litin setelissä

Vydūnasin nykyinen tunnettuus Liettuassa perustuu kuitenkin eniten siihen työhön, jonka hän teki liettualaisen kulttuurin henkiinherättämiseksi, aivan erityisesti kansanlaulujen ja maalaisväestön perinnäistapojen osalta. Tilsitissä hän johti kirkkokuoroa ja kirjoitti lukuisia lauluja kuin myös teatterikappaleita, joita sitten esitettiin harrastajateatterissa, jonka toiminnassa hän oli myös avainasemassa.

Vydūnasilla oli myös oma merkittävä osansa liettualaisen muinaisen pakanauskon uudelleen esiintuomisessa osana kansankulttuurin palauttamista entiseen arvoonsa. Liettualaiset oli käännytetty aikoinaan Euroopan kansoista viimeisinä kristityiksi, ja pakanalliset perinteet olivat säilyttäneet voimansa. Hänen johdollaan alettiin jälleen viettää perinteisiä liettualaisia juhlapäiviä. Liettuan itsenäistyttyä 1918 kansankulttuuri koki kukoistuskauden.

Vuodesta 1933 Vydūnas työskenteli Liettuan Klaipėdassa (saks. Memel) paikallisessa musiikkiopistossa. Hänen 1932 ilmestynyt saksaksi kirjoittamansa kirja aiheesta "700 vuotta saksalais-liettualaisia suhteita" joutui natsien kieltämäksi 1933 sen sisältämistä kansainyhteisymmärrykseen kannustavista ajatuksista sekä siitä, ettei se ylistänyt saksalaisuutta, johtuen. Kun Klaipėda 1938 liitettiin natsi-Saksaan, pantiin hänet – 70-vuotiaana – kahdeksi kuukaudeksi vankilaan, joskin vapautettiin sitten vastalauseiden johdosta.

1944 Vydunas pakeni saksalaisten kanssa lähestyvää puna-armeijaa. Vietettyään sodan päättyessä joitakin kuukausia pakolaisleirillä, asettui hän asumaan Detmoldiin, jossa kuoli 85 vuoden iässä 1953. Neuvostoliiton hajottua 1991 täytettiin hänen viimeinen toiveensa, kun hänen maalliset jäänteensä siirrettiin Liettuaan. Hänen hautansa sijaitsee Bitėnaissa Šilutėn lähellä.