Vilho Siivola

Vilho Siivola syntyi Valkeakoskella hevosmies Heikki Siivolan ja Vilhelmiina Toivosen perheeseen. Kipinän näyttelemiseen Siivola sai Valkeakosken Työväennäyttämön esirippupoikana 1920-luvulla. Hän oli myös aktiivisesti mukana työväenliikkeessä toimien nuoriso-, osuustoiminta- ja urheiluseuroissa sekä ennen kaikkea erilaisten taideharrastusten piirissä.

Vilho Siivola opiskeli Työväen Akatemiassa vuosina 1931–1932. Akatemian äidinkielen opettajana toiminut kirjailija Lauri Haarla järjesti Siivolalle näyttelijäharjoittelijan paikan Koiton näyttämölle Helsinkiin. Sen ohessa hän kävi Suomen Näyttämöopistoa 1934–1936. Koiton-kauden jälkeen hänellä oli kiinnitykset Helsingin Kansanteatteriin, Viipurin Kaupunginteatteriin ja Tampereen Teatteriin.[2]

Ensimmäisen kiinnityksensä Kansallisteatteriin Siivola sai 1940, ja Kansanteatterin kautta siirtyi hän sinne takaisin vuonna 1943. Kansallisteatterissa hän työskenteli seuraavat 35 vuotta kunnes jäi eläkkeelle vuonna 1977. Teatteriurallaan Siivola oli tunnettu Aleksis Kiven tulkitsija. Lisäksi hänet tunnettiin rehevän kansanihmisen huumorilla höystetyn luonteen tulkkina. Hän näytteli Nummisuutarien Eskoa ensimmäisen kerran jo 17-vuotiaana. Muita merkittäviä rooleja Siivolan näyttämöuralla olivat Tšehov-tulkinnat Kolmen sisaren Andrej, Kirsikkapuiston Lopahin sekä Gogolin Reviisorin kaupunginpäällikön rooli.[2]

Vilho Siivola oli myös teatteriohjaaja. Hän ohjasi Nurmijärven Taaborinvuoren Kivi-juhlien Nummisuutarit neljännesvuosisadan aina vuodesta 1953 alkaen. Hän ohjasi myös eri teattereissa, ja hänen ohjaamansa Nummisuutarit vietiin Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Venäjänkielisen Nummisuutarit hän ohjasi vuonna 1971 Petroskoissa.

Siivola esiintyi ahkerasti Radioteatterissa 1940- ja 50-luvuilla. Hän esitti varsinkin F. E. Sillanpään ja Pentti Haanpään tekstejä. Hän oli myös Hella Wuolijoen kuunnelmasarjan Työmies Rantasen perheen nimiosassa.[2]

Siivola opetti taideaineita Työväen Akatemiassa vuosina 1942–1970. Lisäksi hän johti teatterikursseja Helsingin Työväenopistossa, Kansankonservatoriossa ja Teatterikoulussa. Siivola oli myös aktiivinen järjestötyössä Suomen Näyttelijäliiton, Aleksis Kiven Seuran sekä Suomi-Neuvostoliitto-Seuran piirissä. Hän toimi Suomi-Romania-Seuran puheenjohtajana 25 vuotta.

Siivolalle myönnettiin Pro Finlandia -mitali vuonna 1960 ja teatterineuvoksen arvonimi 1973.[1] Hän julkaisi kaksi muistelmateosta: Myllykylästä maailmalle (1975) ja Maailmassa maailmaa (1983).[2]

Vilho Siivola esiintyi 40-vuotisen uransa aikana noin viidessäkymmenessä elokuvassa. Uran alkupuolella hänelle lankesi usein konnan rooli sota-ajan komedioissa ja propagandaelokuvissa. Näihin kuuluivat muun muassa väkivaltainen venäläissotilas Ivan elokuvassa Yli rajan (1942). Ryhmy ja Romppainen -elokuvassa Jees ja just (1943) Siivola tulkitsi osuvasti yksitotista vanginvartija Lumperia.[2]

1950-luvulla Siivola sai esittää aiempaa suurempia ja monipuolisempia filmirooleja. Elokuvassa Silmät hämärässä (1952) hän oli Sylvi Palon esittämän vaimon ahneuden takia rikokseen ajautuva mies. ”Vilho Siivolan kohtalo virkamiehestä mielenhäiriössä tehtyyn ryöstöön oli järkyttävästi kuvattu ihmisen tie”, Elokuva-Aitta -lehden Valma Kivitie totesi.[2]

Siivolan tunnetuin elokuvarooli lienee Väinö Linnan romaanin pohjalta ohjatun Tuntemattoman sotilaan (1955) ”rättimikko” Mäkilä. Suomalais-neuvostoliittolaisessa yhteistyöelokuvassa Luottamus (1976) hän esitti tulevaa presidentti P. E. Svinhufvudia, mikä toi Siivolalle hänen ainoan Jussi-palkintonsa. Televisioelokuvassa Pakolaiset (1977) hän näytteli Juha Uutelaa, mistä voitti Prahan kansainvälisillä elokuvajuhlilla palkinnon parhaasta miespääosasta.[2]

• Vilho Siivola Internet Movie Databasessa. (englanniksi)