Vilho Pikkarainen

Vilho Antero Pikkarainen (12. helmikuuta 1918 Rovaniemi – 20. toukokuuta 1974 Ylitornio) oli suomalainen sotilas ja Mannerheim-ristin ritari numero 174. Hän oli naimisissa ja hänellä oli kolme lasta. Siviilielämässä hän toimi työnjohtajana Kemi Oy:ssä.[1][2]

Vilho Pikkarainen
Henkilötiedot
Syntynyt12. helmikuuta 1918
Rovaniemi
Kuollut20. toukokuuta 1974 (56 vuotta)
Ylitornio
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t) Suomi Suomi
Palvelusvuodet 1939–1944
Taistelut ja sodat Talvisota, Jatkosota
Sotilasarvo Vääpeli
Kunniamerkit Mannerheim-ristin ritari

Hän osallistui talvisotaan Raatteessa ja Pitkärannassa, jossa hän haavoittui 16. tammikuuta 1940.[1] Jatkosodan aikana joukkueen varajohtajana 21. Prikaatissa toiminut Pikkarainen nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi 21. joulukuuta 1944. Sotilasarvoltaan hän oli nimityshetkellä ylikersantti.[2]

Mannerheim-ristin perustelut

”Ylipäällikkö on pvm:llä 21.12.44 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi kersantti Vilho Pikkaraisen.

Kersantti Pikkarainen toimi hyökkäysvaiheen aikana jääkärijoukkueen ryhmänjohtajana suorittaen jo tällöin useita erittäin vaikeita partioretkiä vihollisen selustaan ja tuoden arvokkaita tietoja. Kesällä 1942 Seesjärven länsipuolisessa maastossa käydyissä korpitaisteluissa, jotka johtivat vihollisen 1. Sissiprikaatin tuhoon, hänen erinomaiset partioimislahjansa vasta pääsivät täysiin oikeuksiinsa. Partioiden jatkuvasti leveälle alueelle ryhmittyneen vihollisen keskellä aiheutti kersantti Pikkarainen sille tuntuvia tappioita hyökätessään eri kohdista sen leiripaikoille. Taistelun eräässä vaiheessa yritti vihollinen motittaa osan joukostamme. Kersantti Pikkarainen huomasi kuitenkin sen aikeet palatessaan partioretkeltä ja iski ryhmällään reippaasti vihollisen selkään estäen siten sen aikeet. 16.3.44 toimi kersantti Pikkarainen iskuryhmän johtajana Leppäjoen lohkolla. Tällöin hän vihollisen asemissa otti vangin lyömällä tätä pampulla päähän. Apuun rientäneet viholliset hän tuhosi konepistoolillaan. 23.6.44 Saravaaran taisteluiden aikana onnistui vihollisen n. 50-miehisen partion tunkeutua selustaamme. Syntyneessä taistelussa kersantti Pikkaraisen johtama joukkue pakotti sen vetäytymään erääseen metsäsaarekkeeseen. Tämän jälkeen hän järjesti osan miehistään sitomaan rintamassa ja pääosalla teki yllättävän hyökkäyksen vihollisen selustaan. Yllätys oli niin täydellinen, ettei vihollinen ehtinyt tehdä vastarintaa juuri nimeksikään, vaan antautui melkein heti. Kesän 1944 raskaissa viivytystaisteluissa partioi kersantti Pikkarainen jatkuvasti erittäin suurella menestyksellä. Niinpä hän 26.7.44 Siikavaaran maastossa ryhmineen ryömi useita satoja metrejä avonaiselle suolle, koska muualta ei päässyt lähelle kohdetta. Tehtävänsä suoritettuaan johti hän partionsa kapeasta raosta vihollisen varmistuksen läpi, ui verraten leveän joen yli tuoden johdollemme erittäin tärkeän tiedon. 1.8.44 hyökättäessä Viikulanvaaraan valtasi kersantti Pikkaraisen johtama puolijoukkue mm. kolme kuorma-autoa. Myöhemmin kun joukkomme oli vihollisen kovan painostuksen takia vetäydyttävä hieman kävi kersantti Pikkarainen vihollisen kiivaasta tulesta huolimatta tuhoamassa nämä välimaastoon jääneet autot.”[1]

Lähteet
  • Hurmerinta, Ilmari; Viitanen, Jukka (toim.): Suomen puolesta – Mannerheim-ristin ritarit 1941–1945. Helsinki: Ajatus, 1994. ISBN 951-9440-28-3.

Viitteet
  1. Mannerheim-ristin ritarien säätiö - Ritarit www.mannerheim-ristinritarit.fi. Viitattu 19.5.2020.
  2. Hurmerinta; Viitanen 1994 s. 321
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.