Vilho Koivisto

Koiviston vanhemmat olivat työmies Fredrik Vilhelm Koivisto ja Johanna (Hanna) Katariina Ala-Saukko. Koivisto oli kolmesti naimissa ja hänellä oli kuusi lasta. Hän kävi keskikoulun Tampereen klassillisessa lyseossa 1914–1919 ja suoritti Tampereen kauppaopiston 1920–1922, Sotilashallinnollinen kurssin I–II 1933–1934 ja Kadettikoulun 1934–1935. Koivisto oli Etelä-Pohjanmaan suojeluskuntapiirin kanslia- ja talouspäällikkö 1924–1935, Viipurin suojeluskuntapiirin kansliapäällikkö 1935–1939, Erillinen Pataljoona 1:n huoltopäällikkö ja Säiniön perustamispaikan huoltopäällikkö 1939, Viipurin suojeluskuntapiirin suojeluskunta-asiain hoitaja ja Lappeenrannan suojeluskuntapiirin huoltopäällikkö 1939–1940, Kotijoukkojen esikunnan taloustarkastaja 1940–1941, Itä-Karjalan Sotilashallintoesikunnan huoltopäällikkö 1941–1944 ja esikuntapäällikkö ja va. komentaja 1944 sekä Jalkaväkirykmentti 5:n huoltopäällikkö 1945. Everstiluutnantiksi hän yleni 1944. Vakinaisesta palveluksesta erottuaan Koivisto oli Pohjolan Liikenteen apulaisjohtaja 1945–1946 ja pitkäaikainen toimitusjohtaja 1946–1967. Hän oli myös Viipurin Linja-Auto Oy:n toimitusjohtaja vuodesta 1951, Auto-osien Hankinta Oy:n toimitusjohtaja vuodesta 1954 ja Napapiirin Turistiauto Oy:n toimitusjohtaja ja hänellä oli useita kuljetusalan luottamustehtäviä muun muassa valtion ja liikennealan komiteoissa. Kauppaneuvoksen arvonimen Koivisto sai 1965.[1][2]

• Jäämerentien ja Liinahamarin tavarakuljetukset vaikeina vuosina, teoksessa Eilispäivän Petsamo, 1970. Jorma Pohjanpalo (toim.)