Viktor Krivulin

Viktor Borisovitš Krivulin (ven. Ви́ктор Бори́сович Криву́лин; 9. heinäkuuta 1944 Krasnodon, Ukrainan SNT – 17. maaliskuuta 2001 Pietari, Venäjä) oli venäläinen runoilija, kriitikko, toimittaja ja historioitsija, joka kuului pietarilaisen avantgarden merkittävimpiin kirjailijoihin ja oli venäläisen undergroundin johtavia hahmoja koko sen ajan 1960-luvulta 1980-luvulle. Hän kuului myös Neuvostoliitossa harjoitetun maanalaisen julkaisutoiminnan samizdatin merkkihenkilöihin.[1][2]

Viktor Krivulin vuonna 1999.

Krivulin kuvasi runoissaan ja esseissään erityisesti Pietaria.[3] Hänen runoutensa on persoonallinen yhdistelmä intellektuaalisuutta, henkisyyttä, estetismiä ja asketismia ja se esittää ajan moniulotteisena entiteettinä, joka on temporaalinen, spatiaalinen ja ihmisyhteisön ja kulttuurin sosiaalista kehitystä.[4]

Krivulinin tuotannosta on käännetty suomeksi kokoelma Runoja vuonna 1994. Krivulin oli Paavo Rintalan hyvä ystävä, ja hän vieraili myös Lahden kansainvälisessä kirjailijakokouksessa.[5] Hän julkaisi neljätoista runokokoelmaa ja esseitä, joita on käännetty sekä Euroopan valtakielille että arabiaksi. Hän sai ansioistaan Andrei Belyin palkinnon ja Puškin-palkinnon.[6]

Runoilijantyönsä ohella Krivulin otti laajasti kantaa myös yhteiskunnallisiin kysymyksiin, kuten sananvapauteen, Neuvostoliiton historiaan, politiikkaan, filosofiaan ja kulttuuriin sekä Venäjällä tehtyihin poliitikkojen murhiin.[7][8][6]