Viivakaava

Viivakaava on yksinkertaisin tapa mallintaa orgaanisten yhdisteiden rakenteita. Siinä atomien välisiä sidoksia kuvataan viivoilla. Viivakaavassa hiiliatomit jätetään merkitsemättä – niiden oletetaan olevan sidosviivojen kulmissa, haarautumiskohdissa ja päätepisteissä. Hiili voidaan kuitenkin toisinaan piirtää selkeyden tai painotuksen vuoksi. Vetyatomit, jotka ovat sitoutuneet hiiliatomeihin, jätetään sidoksineen piirtämättä. Koska hiilen valenssi on neljä, voidaan vedyt helposti kuitenkin mieltää yhdisteeseen: jos hiiliatomia esittävästä kohdasta kaaviossa lähtee eri suuntiin yhteensä vähemmän kuin neljä viivaa, siihen oletetaan liittyvän niin monta vetyatomia kuin tarvitaan, jotta hiiliatomilla olisi kaikkiaan neljä sidosta. Muiden alkuaineiden kuin hiilen ja vedyn atomit merkitään kemiallisilla merkeillään, samoin sellaiset vetyatomit, jotka ovat sitoutuneet muuhun kuin hiiliatomiin.[1]

Essitalopraamin viivakaava. Siinä on heteroatomi, kolmoissidos, bentseenirenkaita ja stereokemian rakenteita.

Isobutanolin (CH₃)₂CHCH₂OH) viivakaava. Alavasemmalla ja ylhäällä olevat viivojen päätepisteet tarkoittavat hiiliatomeja, joihin on sitoutunut kolme vetyatomia. Haarautumiskohdassa, josta lähtee viiva kolmeen suuntaan, on hiiliatomi, johon kaavioon merkittyjen sidosten lisäksi on sitoutunut yksi vetyatomi. Siitä oikealle lähtevän viivan mutka tarkoittaa hiiliatomia, johon on kaavioon merkittyjen sidosten lisäksi sitoutunut kaksi vetyatomia. OH tarkoittaa yhden happi- ja yhden vetyatomin muodostamaa atomiryhmää, hydroksyyliryhmää.

Viivakaavalla voidaan kuvata osittain molekyylien avaruusrakennetta, tason alapuolelle osoittava sidos kuvataan poikkiviivoituksella ja tason yläpuolelle osoittava sidos paksunnetaan.